Toisen viikon aikana tapahtunutta. 19.-27.2.

Menin buddhalaiselle meditaatiokurssille Koh Samuin saarella. Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja antoisa. Tämän kurssin järjesti munkki Achan Poh, joka oli nyt siirtynyt eläkkeelle hänen apotin tehtävistään Suan Mokhissa. Suan Mokh on toinen kuuluisa meditaatiokeskus, jossa kaikenmaalaiset ihmiset voivat tulla harjoittamaan buddhalaista meditaatiota. Koh Samuin saaren meditaatiokeskuksen nimi oli Dipabhavan, joka on Palin kieltä. Pali on kieli, jolla kirjoitettiin alkuperäisesti buddhan sanoma. Dipab tarkoittaa saarta ja bhavan meditoimista. Eli kurssikeskus on siis saarella tapahtuvan meditoimisen keskus.

näkymä ruokailutilasta

Ruokailutilat

Rekisteröinti alkaa

Kurssi kesti yhteensä seitsemän päivää ja kurssille saapui ihmisiä monista eri maista. Mielestäni joukossa oli eniten amerikkalaisia, mutta niitä nyt on aina joka paikassa. Venäläisiäkin oli jonkun verran sekä saksalaisiakin jokunen. Yksi taisi ainakin olla Ruotsista, mutta en tiedä kuka hän oli. Näin sen rekisteröintilistasta ja en ole varma lähtikö hän pois kesken kurssin. En kuitenkaan tiedä kaikkien kansalaisuuksia. Ne selvisivät suurin piirtein kurssin aluksi ja sitten vasta lopuksi. Kurssin aikana kun ei saanut puhua yhtään. 

Oli hauskaa yrittää arvata ihmisten kansallisuuksia. Meditaatioin aikana edessäni istui eräs hyvin vakavan näköinen tyyppi, joka näytti aivan ruotsalaiselta. Hän ei puhunut yhtään koko kurssin aikana. Vieressäni istui myös todella vakavan oloinen tyyppi, joka meditoi hyvin keskittyneesti. Hän näytti aivan saksalaiselta.  Kurssin lopuksi paljastui, että he kummatkin olivat Ameriikan yhdysvalloista. Se yllätti minut, mutta olisihan se pitänyt arvata. Veikkaan, että aluksi kurssilla oli noin 40 hmistä, mutta aika moni jätti kesken. Pari jouduttiin heittämään ulos, koska he eivät osanneet käyttäytyä, ainakin luulisin niin. Lopuksi meitä taisi olla noin 30. Monille puhumattomuus tuotti ongelmia. Kurssilla oli myös aikainen herätys noin kello puoli viisi aamulla ja ruokaa tarjoiltiin vain kahdesti päivässä. Illallla oli paahtoleipää ja hedelmiä. Koska kurssilla oli paljon ensikertalaisia joutuivat he jättämään sen kesken syystä tai toisesta.  Ainakin mieleeni jäi kaksi englantilaista tyttöä, jotka olivat kaveruksia. He jättivät kurssin kesken jo ensimmäisen päivän jälkeen. Huomasin toisen englantilaisen kasvoilla tietynlaisen kauhun ilmeen jo ensimmäisenä iltana. Se oli aika huvittavaa.

Dipabhavan kurssikeskus on ollut nyt kahdeksan vuotta toiminnassa ja se on perustettu sen vuoksi, että ulkomaalaiset ymmärtäisivät, että Koh Samuin saarelle on muitakin syitä tulla kuin niin sanotut 4s:ää eli sea, sand, sex ja sun. Munkki Achan Poh piti liikuttavan puheen siitä miksi hän halusi perustaa kurssikeskuksen. Hän oli syntynyt Koh Samuin saarella ja tullut munkiksi 20 vuotiaana. Nyt hän on 82 vuotias ja ollut munkkina 62 vuotta. Hän toimi munkkina Koh Samuilla ensimmäiset kahdeksan vuotta kunnes siirtyi Suan Mokkhiin. Siellä hän eli noin kolmekymmentä vuotta kunnes palasi takaisin saarelle. Hän huomasi omien sanojensa mukaan, että ulkomaalaiset olivat tuhonneet Thaimaalaisen kulttuurin ja siksi hän halusi opettaa ulkomaalaisile meditaatiota, jotta ulkomaalaisilla olisi mahdollisuus kehittyä henkisesti myös Koh Samuilla.  

 Ensimmäiselle kurssille saapui vain neljä ihmistä. Myöhemmin nyt kun Dipabhavan-kurssikeskus, on perustettu, joka kuukausi järjestetään kaksi meditaatiokurssia. Toinen kestää seitsemän päivää ja toinen kolme päivää. Itse kurssikeskuksen maat on lahjoittanut eräs hyväntekijä ja sen vuoksi siis Dipabhavan on toiminnassa. Muitakin rikkaita ihmisiä on varmasti ollut osallisena siinä, että kurssikeskus on olemassa. Eräs heistä oli itsekin kurssille osallistunut Joseph Chan, joka oli syntynyt Macaossa ja rikastunut lentoliikennebisneksen avulla.
Hän oli syntynyt katolisena ja  piti puheen siitä miksi hän meditoi ja mitä iloa se on tuonut hänelle.  Kuulemma hän parani selkäkivuistaan meditaation avulla. Selkäkivut Chan oli saanut, kun hän oli joutunut pahaan onnettomuuteen ollessaan vesihiihtämässä. Lääkärit meinasivat leikata hänet, mutta siinä olisi ollut suuri halvaantumisen riski, joten hän päätti yrittää selviytyä ilman. Hän roikkui katosta noin kolmen viikon ajan ja siltikin selkäkivut jatkuivat. Joseph tutustui meditaatioon ja meni vierailemaan Suan Mokkhin meditaatiokeskukseen, jossa selkäkivut  paranivat. Silloin hän myös ystävystyi munkki Achan Poh:n kanssa. Achan Poh on kurssin henkinen johtaja, mutta eräs ranskalainen Pierre ja saksalainen nainen, jonka nimeä en nyt muista, olivat myös vetämässä kurssia. 

Itse kurssikeskus sijaitsee korkealla saaren kukkulalla ja on lähes keskellä viidakkoa. Metsässä oli todella kummallisia eläinten ääniä, jollaisia en ollut ennen kuullutkaan. Eräs näistä äänistä toistui muuten kun katsoin lentokoneessa twelve years a slave- elokuvaa. Tässä elokuvassa oli sirkkojen ääntä, joka taisi olla lähes samanlaista kuin Dipabhavanissa.

 En ole eläissäni kuullut niin voimakasta sirkkojen ääntä ja ensimmäisenä yönä en juuri nukkunut sen takia. Muista äänistä ja eläimistä en edes osaa arvata mitä kaikkea siellä oli. Harmitti hieman kun ei voinut kysyä keneltäkään, koska puhumattomuus täytyi säilyttää. :) Näin muun muassa käärmeen, joka ei onneksi ollut vaarallinen. (se liikkui meditaatiokeskuksen katossa ja sellaisten sanottiin olevan vaarattomia) Näin myös jättiläismäisen hämähäkin ja todella monia liskoja. En nähnyt yhtään lintuja, mutta lintujen laulua kuului erittäin paljon.

Meditaatiossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Se on vain hengitykseen keskittymistä, mutta jos siihen voi keskittyä intensiivisesti voi oppia jotain uutta itsestään ja maailmasta. Monet ovat aiemmin kysyneet miksi siinä keskitytään hengitykseen. Kukaan ei ole minulle sanonut sitä missään yhteydessä vaikka olen kuunnellut useita meditaatio-opettajia ja jutellut heidän kanssaan. Olen myös lukenut paljon meditaatiosta kertovia kirjoja eikä missään ole sitä sanottu. Achan Poh, eli opettaja Poh osasi antaa vastauksen tähän. Eräässä puheessaan hän sanoi, että hengitykseen keskitytään, koska se on tärkein ihmisen toiminto. Voimme elää 10 päivää ilman ruokaa tai 7 päivää ilman vettä, mutta ilman hengittämistä kuolemme viidessä minuutissa. Ei siis muuta syytä.
Muutenkin Achan Poh:n puheet olivat yksinkertaisia ja toistivat itseään monta kertaa. Hän vaikutti hyvin ahdistuneelta ja kärsivältä puhuessaan; hän toisti aina seuraavat sanat hauskalla ääntämyksellään; ”evelything shuffeling, evelything impermanen’, baby lie shuffeling, young lie shuffeling, old lie, get sick and die, evelything impermanen." Kaikki on siis kärsimystä. Tai elämän perusolemus on kärsimys, jokainen olento maan päällä kärsii ja jokainen olento kuolee jossain vaiheessa.

Kärsimyksestä voi päästä kuitenkin jos saavuttaa Nibbanan eli Sanskritin kielellä Nirvanan. Periaatteessa kuulostaa lohduttomalta, mutta siinä välissä pitää vain hyväksyä se, että elämässä on kärsimystä ja keskittyä jokaiseen hetkeen sellaisena kuin se on. Munkki siis vaikutti hyvin kärsivältä puhuessaan, ehkä osittain sen takia, että hän ei osannut kunnolla englantia. Ehkä osittain sen takia, että se oli hänen tyylinsä, kuka tietää. Pääsin kuitenkin tapaamaan häntä myös henkilökohtaisessa haastattelussa, joita järjestettiin kaikille osallistujille. Kun kohtasin hänet haastattelussa, hän kuitenkin suorastaan loisti valoa ja iloa. Ehkä hän oli saavuttanut Nirvanan :). 

Hän ei ollut yhtään vakava eikä millään tavalla jäykkä. Minun olisi pitänyt kysyä häneltä kaikkea, mutta hän kyseli minulta mistä olen kotoisin ja mistä olen ostanut paidan, joka minulla on yllä. Hän vastasi minulle myös erääseen kysymykseen, joka liittyi meditaatioharjoitukseen. Hän sanoi vain, ”don’t worry let go, it’s not you”.  Sanoi hän muutakin, mutta en kunnolla muista mitä.
Nämä murheet eivät ole siis minä itse ja niistä voi päästää irti. Sitten hän muistutti minua siitä kuinka maailmassa on paljon suurempiakin murheita. Munkin olemus oli jotenkin niin vaikuttava, että todella uskoin kun hän sanoi, ettei minun tarvitse murehtia. Siitä lähtien kun olen ruvennut murehtimaan jostain, hänen sanat ovat kaikuneet päässäni ja murheet ovat hälventyneet. Onnistun päästämään niistä irti, koska en takerru niihin.

Kävimme meditaatiokurssin aikana myös kukkotaisteluareenalla, joka oli muutettu meditaatiokeskukseksi. Kukot oli ostettu Dipabhavanin rahoilla ja nyt heidän ei tarvinnut enää taistella. Tosin ne olivat vielä häkeissä joten en tiedä voitettiinko siinä mitään. Joka tapauksessa paha muuttui hyväksi, kuten Achan Poh sanoi. Sen lisäksi kukkotaisteuareenalla on nyt lopetettu vedonlyönti, joka on tietenkin myös pahaa. Kävimme myös erään toisen vuoren päällä, jonka nimi oli Dharman rumpu. Meditoimme siellä kolmekymmentä minuuttia. Siellä oli myös mehiläisiä, jotka aiheuttivat hieman paniikkia. Tämä oli myös mahdollisuus harjoittaa myötätuntoa mehiläisiä kohtaan. Se oli hieman huvittavaa, mutta onneksi kukaan ei tullut pahasti pistetyksi.
Vaikuttiko meditaatio muuten minuun mitenkään? Ainakin viidentenä päivänä huomasin olevani kuin mitään koko maailmassa ei tarvitsisi tehdä ja istuin vain. Vaikka meditaatio oli joustavaa viidentenä päivänä; eli sillloin oli mahdollisuus tehdä kävelymeditaatiota tai istumameditaatiota ihan oman rytmin mukaan, huomasin vain istuvani keskittyneenä ilman mitään ajatusta tai huolta mistään. Tai voisi sanoa oikeastaan minulla oli ajatuksia, mutta minä olin tarkkailija sen sijaan, että olisin antanut niiden hallita minua. Sen lisäksi menin kuudentena päivänä illalla vielä istuen meditoimaan ja siellä oli useita muitakin, vaikka sinä aikana ei ollut varsinaista ohjelmaa, koska jooga oli peruttu. Pääsin siis suuren keskittyneisyyden tilaan ilman mitään huolta mistään. Huomasin myös kun palasin Bangkokiin, että nukuin bussissa paremmin kuin koskaan ennen. En ole koskaan nukkunut niin hyvin bussissa ja sekin johtuu varmaan aikaisista aamuherätyksistä, mutta olin aamulla hyvin pirteä kun saavuin Bangkokiin.

Muuta Thaimaassa olemisesta. Olen kärsinyt pitkään ruuansulatusongelmista Thaimaassa. Melkein heti kun saavuin Bangkokiin ja aina siihen asti kunnes menin meditaatiokeskukseen. Kun tulin takaisin meditaatiokeskuksesta Bangkokiin ruuansulatusongelmat tulivat takaisin. En tajua mistä syystä, johtuisikohan sitten katukeittiöstä ja niiden huonosta hygienaista, stressistä vai mistä tai tulisesta ruuasta. Oikeastaan tulinen ruoka on selkein syy, koska meditaatiokeskuksessa ei syöty tulista ruokaa niin paljon. Todella outoa.
Yritin olla ostamatta katukeittiön ruokia, mutta koska ne olivat niin halpoja ja aina kun nälkä pääsi yllättämään ne olivat kätevästi saatavilla ja ihana tuoksu leijaili nenääni, niin unohdin lupaukseni. Katukeittiön tuoksujen lisäksi muuten Thaimaassa oli välillä sellainen kummallinen löyhkä, joka leijaili nenään kesken kaiken. Se oli kuvottavaa.
Thaimaalaisista ihmisistä sen verran, että aluksi vihasin Thaimaalaisia jonkin verran, koska he tulivat tuputtamaan taksiaan, seksiään ja kaikkea mahdollista. Toisaalta onnistuin myös rentoutumaan ja pitämään hauskaakin joidenkin kaupustelijoiden kanssa varsinkin baareissa. Tulin vielä ennen lähtöäni Koreaan yhdeksi päiväksi Bangkokiin. Siellä  tapasin sattumoisin pari englantilaista, jotka olivat olleet Full Moon Partyssa kanssani. Istuin samaan pöytään heidän kanssaan ja juttelimme niitä näitä. Tännekin baariin tuli kaupustelijoita ja silloin huomasin kuinka näiden kaupustelijoidenkin kanssa voi pitää hauskaa. En kylläkään ostanut mitään, mutta kokeilin heidän hattujaan ja muuta sellaista. He olivat myös hyvin iloisia ja kohteliaita. Eri asia on sitten Tuk-Tuk kuskit, jotka valehtelevat ja puijaavat. Meinasin mennä vielä yhteen Tuk-Tuk kyytiin, mutta en sitten mennytkään. Se olisi ollut hyvä vaihtoehto vielä viimeiselle päivälle Bangkokissa, koska olin jo kävellyt sen verran paljon, mutta menin vain hotellille lepäämään.

Sen lisäksi Dipabhavanissa väistämättä rupesin kokemaan ystävällismielisyyttä Thaimaalaisia kohtaan, koska paikalla oli paljon vapaaehtoisia laittamassa ruokaa ja muuta sellaista. Achan Poh muistutti myös, että olemme huolissamme Thaimaalaisista, koska he ovat erilaisia kuin me; eivät kuten äitimme ja isämme. Siinä hän oli oikeassa ja kaiken kaikkiaan Thaimaalaiset ovat varmaan kuin ketkä tahansa muutkin. Yritän olla tuomitsematta kokonaista kansaa muutamien Tuk-Tuk kuskien ja ärsyttävien tuputtajien takia.  Turismi on heidän elantonsa ja elanto on tiukassa Thaimaassa. Sen verran paljon köyhyyttä ja kurjuutta siellä kuitenkin sai kohdata. Ja kun elanto on tiukassa silloin siitä pitää taistella, eivät he muuten sitä tekisi.
Kuitenkin turismi on myös kauheaa jollain tapaa. Se pilaa kaiken kaikkialla. Esimerkiksi eräskin Thaimaalainen ravintola Koh Samuin saarella oli muuttanut nimensä Aussie Bariksi ja Thaimaalaisten ruokien lisäksi he rupesivat tarjoamaan grillikylkeä ynnä muuta sellaista. Kaikki thaimaalaiset ruoat maksoivat saman verran kuin ennenkin, mutta grillikyljet ja muut olivat kolme kertaa kalliimpia. Eräs asiakas kysyi tarjoilijalta miksi he olivat niin tehneet ja tarjoilija vastasi, että rahan takia. Tämähän on selvä juttu. Sanotaan, että suomalaiset ovat rehellisiä, mutta mielestäni Thaimaalaiset ovat joissakin tilanteissa hyvin suorapuheisia ja häpeilemättömiä. Siis hyvällä tavalla. Mutta kuten sanottua, osaavat Thaimaalaiset myös huijaamisen taidon.