Saavuin Etelä-Koreaan 28.2.- 2.3.14

Lensin siis 1.3. Souliin Etelä-Koreaan. Minulla oli jälleen ongelmia lennon kanssa ja jouduin jo toistamiseen vaihtamaan lentoa. Onneksi sain kuitenkin lipun ja suht edullisesti vielä. Pääsin hyvään aikaan Etelä-Koreaan eli noin kuuden maissa illalla. Odotin pitkään lentokentällä kyytiä, jonka pitäisi saapua. Ensimmäiseksi täälläkin tuli taksikuskeja tarjoamaan kyytiä samoin kuin Thaimaassa. Odotin jo, että pääsisin hieman rauhallisempaan maahan, mutta on täälläkin näköjään näitä tyrkyttäjiä. Onneksi eivät olleet niin aggressiivisia ja äänekkäitä kuin Thaimaassa. 80000 wonia kuulemma olisi ollut kyyti Kookminin yliopistoon, jonne olin siis menossa. Sanoin pitkään taksikuskille, että odotan jo erästä kyytiä, mutta hän vain jatkoi kyydin tarjoamista. Ei varmaankaan ymmärtänyt Englantia.

Mutta en onneksi hermostunut tästä ja sanoin vain uudestaan ja uudestaan, että odotan erästä ihmistä. Sitten hän ymmärsi. Menin ulos katsomaan jos minun kyytini olisi siellä. Ei ollut. Ainoastaan muutamia muitakin taksikuskeja tuli tarjoamaan kyytiä ja eräs heistä ohjasi minut toisen vaihto-oppilaan luokse, joka oli myös saapunut samana päivänä.

Hän tarjosi meille kyytiä 70000 wonilla. Kieltäydyimme ja odotimme kyytiämme, jonka oli määrä saapua pian. Tämä toinen vaihto-oppilas oli Kiinasta ja puhui suht hyvää englantia. En muista enää hänen nimeään, vaikka kysyin sen kaksi kertaa. En kehdannut enää kysyä kolmatta kertaa. Siinä vaiheessa tajusin kuinka vaikeaa täällä oleminen tulee olemaan kun en pysty muistamaan kenenkään nimeä. No kuitenkin juttelimme tovin aikaa ja vihdoin kuski, jonka oli määrä viedä meidät yliopistolle, saapui.

Hän ei pysynyt kauaa aloillaan vaan soitteli ja lähti kävelemään ympäriinsä lentokentällä ja odotimme muita vaihto-oppilaita saapuvaksi. Juttelin sillä aikaa kiinalaisen kanssa niitä näitä ja hän kertoi omasta kotimaastaan joitakin asioita. Muun muassa sen, että hänen yliopistossaan on neljä eri kampusta ja jokainen on tunnin matkan päässä toisistaan. Usein hän joutuu menemään toiselle kampukselle yhdelle kurssille ja jos hän myöhästyy yliopiston bussista matka saattaa kestää kaksikin tuntia. Sitten hän kertoi kuinka aivan hänen kotinsa vierestä häneltä varastettiin käsilaukku. Skootteri ajoi hänen vierestään ja sen kyydissä oli toinen mies. Kyydissä oleva nappasi hänen käsilaukkunsa tuosta vaan. Siinä oli hänen kännykkänsä, läppäri ja lompakko yms. Todella mukavaa kuinka oman kotitalon vieressä voi tapahtua näin. Kiinassa on joissakin isoissa kaupungeissa kielletty skootterilla ajaminen tällaisen varastelun takia. Ja myös sen takia, koska skootterit ovat vaarallisia ajoneuvoja.

Tämän lisäksi hän kertoi kuinka Spring Festivalin aikaan Kiinassa voi olla mahdotonta saada junalippua mihinkään.
Näiden jutteluiden jälkeen saapui toinen tyttö, myös Kiinasta. En muista hänenkään nimeään ja hän kysyi mistä olen kotoisin. Kerroin, että Suomesta ja hän ei tiennyt edes koko paikkaa. Siinä vaiheessa rupesin todella miettimään, että minne olen nyt joutunut. Tämä tyttö ei osannut englantia juuri lainkaan, mutta juttelin hänenkin kanssaan esimerkiksi Korean kielestä ja jostain muustakin. Hyvin palikkakielellä onnistuimme siitä juttelemaan. Viimein kahden ja puolen tunnin odottelun jälkeen viimeinenkin meidän kyytiimme tuleva vaihto-oppilas saapui. Hän oli Intiasta ja puhui englantia äidinkielenään. Mukava tyttö hänkin, mutta en muista hänenkään nimeään. 

Noin tunnin automatkan jälkeen saavuimme yliopistolle ja meidät ohjattiin suoraan vastaanottoon. Siellä oli Korealaisia opiskelijoita rekisteröimässä meitä. Korelaiset olivat hyvin iloisia ja nauroivat paljon. En muista tarkkaan mille ja mistä syystä, mutta oli hienoa nähdä iloisia ihmisiä. Rekisteröinnin luona oli myös kämppäkaverini. Hän ohjasi minut huoneeseeni ja heti ensimmäiseksi huomasin kuinka ahtaasti joutuisin elämään. Sen lisäksi, että huone on ahdas, minulla on kolme huonetoveria.(huom. korjaus vaikuttaa siltä, että minulla on vain kaksi huonetoveria, kolmas ei ole saapunut) Ensimmäiseksi ajattelin tietenkin, että olen liian vanha tällaiseen, mutta toisaalta itsepähän tulin tänne ja oli se kuitenkin tiedossa, että olisin kolmen huonetoverin kanssa, joten en ole shokissa kuitenkaan.

Kuitenkin mieltä synkensi  myös se, että luulin olevani kaukana yliopistolta. Saavuimme synkeän kaupunkimaiseman läpi betonielementtitalon vierelle ja kartasta olin katsonut, että yliopisto on puiston vieressä. Tämän lisäksi huoneessani ei ole jääkaappia eikä juoksevaa juomavettä. Onneksi kuitenkin käytävällä on vesiautomaatti, josta saa sekä lämmintä että kuumaa vettä. Minulla ei ollut kuitenkaan kuppia joten se tuotti ongelmia. Kämppikseni oli kuitenkin ystävällinen ja ohjasi minut lähimpään kauppaan ostamaan kupin. Se on kivenheiton päässä ja sieltä voi ostaa kaiken tarpeellisen, jota tulen tarvitsemaan.
Tämän lisäksi ostin ruokaa; hot dogia ja jugurttia. Laitoin jugurtin ikkunalaudalle yöksi. Täällä on noin viisi astetta lämmintä yöllä joten se säilyy hyvin. Oikeastaan kuuman Thaimaan jälkeen lämpötila on todella miellyttävä. On siis ihan hyvä, että on kämppis nyt aluksi ainakin. En muuten muista enää hänenkään nimeään. Onneksi kirjoitin sen kuitenkin ylös johonkin lapulle.

Tämän lisäksi yliopistoalue on muutenkin hyvin miellyttävä. Hiljaista, rauhallista eikä paljoakaan liikennettä. Se mikä yllätti myös, oli se, että lentokentältä tultaessa moottoritiellä ei ollut juuri lainkaan liikennettä eikä kellokaan ollut kuin yhdeksän. Ehkäpä kaupungin keskustassa on ruuhkaa enemmän. Muuta huomioitavaa Etelä-Koreasta. Maa on todella kehittynyt. Ja sen näki jo katukuvasta. Joka paikassa oli valoja ja asfalttipinta oli hyvin hoidettu. Tunneleita ja siltoja riitti. Sen lisäksi meillä on automaattinen sähkölukko ja kaikenlaista pientä erilaista elektronista härpäkettä täällä näkee. Tämän lisäksi joka toinen auto on Hyundai tai Kia. Meillä on myös lattialämmitin, jonka kämppis laittoi jostain syystä 40 asteeseen (huom. olen kuitenkin tottunut siihen neljäänkymmeneen se on mukava :) ). Nyt hän lähti käymään kotona ja pienensin sitä 22 asteeseen. Kämppiksen perhe asuu siis myös Soulissa. 

Seuraavana päivänä menin tutkailemaan yliopistoaluetta. Huomasin onnekseni, että tämä asuntola on kuitenkin kampuksen vieressä. Yliopistoalue on muutenkin todella hieno. Kuten kartassa näkyi, yliopiston vieressä on myös puisto, jossa on mukava ulkoilla. Puiston laidalla on temppeli, jossa oli parhaillaan meneillään jokin seremonia kun olin sen vierellä. En kehdannut mennä sisälle, koska se oli hyvin pieni ja temppelin ovi oli kiinni. Joku mies siellä kuitenkin resitoi mikrofoniin jotain, mistä en kuitenkaan saanut selvää. Sen lisäksi vierellä kulki eräs mies ja hänen poikansa. He olivat tulleet temppelialueelle ulkoilemaan. Tämän isomman temppelin yläpuolella oli pienempi temppeli. Lähdin kiipeämään portaita ja menin sinne temppeliin. Mies ja poika tulivat myös tämän pienemmän temppelin sisälle.

Temppeli oli tyhjä ja siellä oli vain muutamia patsaita ja tyynyjä pinossa. Nämä patsaat olivat kummallisia enkä ole varma keitä ne esittivät. Ilmeisesti ne kuitenkin liittyivät jotenkin buddhalaisuuteen. Mutta Buddha patsailta ne eivät näyttäneet, pikemminkin ne näyttivät kuninkailta ja hallitsijoilta. Thaimaassa ainakin oli selvää jos joku patsas esitti buddhaa. Joka tapauksessa mies ja poika asettivat rahaa patsaiden viereen ja kumarsivat patsaille kolme kertaa. Aika huvittavaa kyllä, että raha vain asetettiin patsaan viereen ilman, että sitä laitettiin edes laatikkoon tai muualle.

Kaiken kaikkiaan on ihan mukavaa olla täällä.
Kampus alue vaikuttaa hienolta ja vaikka asuntoni ei ole iso, kyllä täällä kolme kuukautta kuitenkin elelee. Huomenna on ensimmäinen tapaaminen kaikkien vaihto-oppilaiden kesken. Ehkä sitten kaikki selkenee vielä enemmän.