4.3.-8.3.
On vaikea summata kaikkea viikon aikana tapahtunutta.
Oikeastaan tuntuu siltä kuin yhdessä viikossa olisi ollut kokonainen kuukausi.
Irtiotto normaaliin elämään on ollut niin suuri. Voisi sanoa, että
identiteettini sekä minäkuvanikin on muokkautunut vahvasti yhden viikon aikana.
En tarkemmin osaa selittää millä tavoin, mutta ehkä suurin syy minäkuvan
muokkautumiseen on siinä, kun ei ole ihmisiä ympärillä, jotka puhuvat omaa
äidinkieltään. Ihmisten suhtautuminen on myös luonnollisesti hyvin erilaista,
koska kukaan ei tunne minua täällä kovinkaan hyvin. Sen vuoksi tuntuu oudolta
välillä ajatella, että olen todella täällä. Ehkä viikon meditaatiokin ennen
tätä matkaa vaikutti jotenkin siihen, että tuntuu siltä kuin identiteettini
muuttuisi. On erikoista olla pienen maan asukas ja jollain tapaa suomalaisuus
konkretisoituu kun kohtaa muun maalaisia ja vieläpä hyvin paljon lyhyen ajan
sisään. Suomi on hyvin pieni maa, mutta silti todella menestyksekäs ja tunnettu
ympäri maailman. Monet yllättyvät siitä, että Suomessa on vain 5 miljoonaa
asukasta ja kyllähän se on hämmästyttävä ja merkillinen asia siihen nähden
kuinka paljon olemme saaneet aikaan.
Joka tapauksessa täällä on ollut aivan huikean hienoa.
Joitakin hankaluuksiakin on ollut kurssien kanssa ja en ole varma pystynkö
jatkamaan esimerkiksi ohjauskurssilla, koska opettaja ei puhu sanaakaan
englantia. Voin vaihtaa sen toiseen kurssiin halutessani, jossa opettaja puhuu
hyvin englantia. Tämän lisäksi minulla on yksi näyttelijäntyön kurssi, jossa on
joogaa ja muunlaista jumppaa, joten se on ainakin helppoa, koska minun ei
tarvitse ymmärtää kieltä välttämättä. Onneksi oppilaat pystyvät myös
tulkkaamaan jotakuinkin ja tunnilla on vain neljä ihmistä, joten se ei muodostu
suureksi häiriöksi. Opettaja on melko tiukka ja hän katsoo vihaisesti jos tekee
jotain väärin. Siinä mielessä se osoittaa kuinka koreassa arvostetaan kuria ja
järjestystä. En tiedä mitä tuleman pitää, mutta ainakin aion jatkaa tällä
kurssilla. Ensi viikoksi meidän piti opetella pätkä Hamletin monologista.
Onneksi saan tehdä sen englanniksi.
Näiden kurssien lisäksi minulla on siis politiikkaa ja
koreaa. Politiikka jatkuu todennäköisesti ensi viikolla. Ainakaan opettaja ei
ole ilmoittanut sen peruuntumisesta.
Sen lisäksi minun täytyy hoitaa erinäisiä asioita kuten rekisteröityä
maahanmuuttajavirastossa. En ole vieläkään tehnyt sitä. Kävin perjantaina
siellä, mutta en jäänyt jonottamaan loppuun asti. Minua harmitti ihan todella
paljon, etten päässyt vielä perjantaina rekisteröitymään. Luulin, että olisin
päässyt sieltä pois ennen kurssieni alkua, mutta se ei tullut tapahtumaan. Todellisuudessa
olisin joutunut jonottamaan noin kymmenestä varttia yli viiteen. Jonotin puoli
kolmeen asti. Jätin kuitenkin jonottamisen sikseen, koska en halunnut missata
tuntiani. Sen lisäksi minulla oli tapaaminen toisen opettajan kanssa.
Todellakin harmittaa, että en päässyt vielä rekisteröitymään, mutta tiistaina täytyy
yrittää uudestaan.
Toki siinä välissä kävimme katsomassa nähtävyyksiä ja
syömässä Sejongin alueella, joten ei päivä ihan hukkaan mennyt. Kuningas Sejong
on Korean merkittävin kuningas kautta aikojen. Hän eli 1500 luvulla ja on
keksinyt muun muassa Korean kirjoituskielimerkistön Hangeulin. Sejongin
alueella oli kuninkaan palatsi ja paljon erilaisia pilvenpiirtäjiä ja
liikehuoneistoja ja kauppoja. Kuninkaan palatsin edessä oli myös kuninkaan
patsas ja erään merkittävän kenraalin patsas, joka kuulemma tuhosi japanilaisen
laivaston eräässä sodassa vain yhdellä laivalla.
Kävimme kuninkaan palatsin vieressä global Buddyni, Minsikin
sekä erään meksikolaisen vaihto-oppilaan Juanin ja hänen Global Buddynsa
kanssa. Kuninkaan palatsissa oli juuri alkamaisillaan vahdin vaihto. Vahdin
vaihto oli upea seremonia, jossa sotilaat marssivat kuninkaan palatsin pihan
poikki sekä näyttivät tunnusmerkkinsä toisilleen. Sotilaat myös soittivat
joitakin soittimia ja rummut seremonian alkamisen merkiksi kajahtivat komean
kumeasti. Katsoimme seremonian loppuun ja menimme takaisin jonottamaan. Jonotin
noin tunnin ja mietin, että pitäisikö mennä takaisin yliopistolle. Siinä
vaiheessa kun toinen jonotustiskeistä suljettin ajattelin, että menen takaisin,
koska missaisin tapaamisen opettajan jonottamisen takia. Näin myöhemmin
meksikolaista Juania ja hän sanoi, että hän jonotti lopulta varttia yli
viiteen. Olisin todennäköisesti missannut tapaamisen, mutta ei siinä mennyt
niin pitkään kuin olisin olettanut. Ensi tiistaina menen sinne jo heti
kahdeksalta ja toivottavasti pääsen sieltä neljässä tunnissa pois.
Muuten olen sitten enimmäkseen palloillut yliopistolla ja
käynyt joillakin tunneilla ja yrittänyt opetella koreaa. Onneksi Global Buddyni
on ollut apuna tässä. Kävimme myös pelaamassa jalkapalloa muiden
vaihto-oppilaiden kanssa, jotka ovat saapuneet tänne. Täällä sitä kutsutaan
Socceriksi. Ehkä jotkut kutsuu sitä myös Footballiksi, mutta ainakin ryhmä,
jossa minä hengaan on hyvin amerikkalaisvoittoinen. Tämän lisäksi korealaiset
itsekin taitavat käyttää enimmäkseen amerikan englantia. Saa nähdä millaista
englantia minä käytän kun olen ollut täällä pidempään. Varmaan jotain omituista
alkeellisen korean englannin ja englannin englannin sekä suomen ja amerikan
englannin sekoitusta. No englantia kuitenkin.
Torstaina kävimme eräiden vaihto-oppilaiden kanssa korealaisessa
saunassa, joka on nimeltään kutakuinkin jimjimbhan tai jotain sinne päin, en
nyt muista tarkkaan. Sauna oli erikoinen kokemus, koska saunassa vietetään
pitkä aika. Siellä ollaan siis yleensä kokonainen yö. Siis ei varsinaisesti
saunassa, mutta saunan jälkeen mennään yläkerran makuusaliin nukkumaan.
Otimme siis bussin yliopistolta ja noin kymmenen minuutin
matkan jälkeen tulimme sinne minne meidän oli määräkin saapua. Etsimme saunaa
jonkin aikaa ja löysimme sen melko vaivatta. Meitä oli siis yksi kolme
etelä-Amerikkalaista , yksi jenkeistä ja minä. Etelä-Amerikkalaisista kaksi oli
Kolumbiasta ja yksi Meksikosta. Kaikki puhuivat todella hyvää englantia
(yllättäen myös se jenkki) ja muutenkin kaikki ovat aivan loistotyyppejä.
Heidän seurassaan oli todella mukavaa. Joka tapauksessa sauna oli varsin
erikoinen paikka. Heti sauna-alueelle mentäessä vastaan tulee alastomia
korealaisia miehiä, jotka katsovat televisiota aulassa. Laitoimme omat
vaatteemme pukukaappiin ja menimme saunaan, jossa oli monta erilaista allasta.
Ainakin kolme poreallasta ja pari kymävesiallasta. Sen lisäksi paikalla oli
turkkilainen ja tavallinen sauna. Kävimme ensin turkkilaisessa saunassa ja
sitten uimassa ja sen jälkeen menimme tavalliseen saunaan, jonka lämpötila oli
64,5 astetta. Muut tyypit olivat kauhuissaan 65 asteeseen menemisestä minä sen
kun vain nauroin. (en kyllä ääneen, mutta sisäisesti) Menimme kuitenkin sinne
ja käänsimme tiimalasin. Tiimalasi oli kätevä. Siitä pystyi tietämään kuinka
kauan pitää olla. Minä ka eräs kolumbialainen olimme tiimalasin loppuun asti.
Se oli noin kymmenen minuuttia. Sitten kävimme uimassa, peseytymässä jne. Itse
menin uudestaan saunaan ja muut katsoivat minua kummissaan. Kun tulin takaisin
saunasta heidän ilmeensä oli järkytyksestä kangistunut ja jenkkiläinen kysyi
vain, että olenko ihan kunnossa. Sanoin, että tämä on ihan normaalia Suomessa.
64,5 astetta tuntui kyllä ihan hyvältä lämpötilalta. Se tuntui sopivan kuumalta
saunalta. En ole varma miksi, mutta veikkaan, että siellä oli sen verran
kosteutta (löylyä ei voinut tosin heittää). Samoin turkkilainen sauna, joka oli
kai 50 astetta. Sielläkin oli erittäin paljon kosteutta ja eräänlainen sadekone
myös.
Kun olimme saunoneet ja lilluneet porealtaissa tarpeeksi
kävimme laittamassa saunasta saadut siniset vaatteet yllemme ja menimme
yläkerran makuusaliin. Makuusalissa oli melko alkeelliset patjat ja tyyny,
johon pystyi laittamaan päänsä. Ihmiset nukkuivat patjoilla ja jotkut vain
istuskelivat siellä. Sen lisäksi siellä oli erilaisia huoneita, joissa oli eri
lämpötiloja. Lämpötilat vaihtelivat kylmästä kuumaan. Kävimme kokeilemassa eri
huoneita ja joimme vähän sojua eli korealaista viiniä, jota pystyi ostamaan
edullisesti ravintolasta. Koko paikka oli muutenkin hyvin edullinen. Vain 8000
wonia koko ajasta siellä ja olisimme voineet olla vaikka kolme viikkoa siellä
halutessamme. Heräsimme aikaisin aamulla ja menimme takaisin yliopistolle.
Minulla oli siis sinä päivänä vielä näyttelijäntyön tunti
(breathing and vocalisation) jonka jälkeen kävin tapaamassa vielä erästä
opettajaa. Sitten tulin takaisin asuntolaan ja valmistauduin illanviettoon.
Meidän oli tarkoitus mennä vaihtareiden kanssa Itaewoniin, jossa oli eräs hieno
klubi, jonne pääsimme ilmaiseksi sisään. Meitä oli yhteensä varmaan
parikymmentä ihmistä ja suurin osa taisi olla Kazakstanista. Kazakstanilaisia
oli noin viisi ja venäläisiäkin oli vissiin kolme. Muitakin kansallisuuksia oli
runsaasti, muun muassa saksasta, hollannista, belgiasta ja muualtakin varmaan.
En kaikkien kanssa ehtinyt jutella. Klubilla oli hauskaa. Klubista sen verran,
että siellä oli hauska lokerosysteemi, jonne pystyi laittamaan takkinsa ja muut
tavarat. Ihan kätevä kyllä. Menimme klubille metrolla ja aamuyöstä otimme
taksin kotiin. Taksimatkakaan ei onneksi ollut kuin 11400. Minä, meksikolainen
ja jenkki jaoimme taksin, joten ei tullut kalliiksi noin neljä euroa per
henkilö. Taksiin mennessämme eräs korealainen tuli auttamaan meitä ja kertoi
minne tarkalleen olemme menossa. En edes tiedä kuka hän oli, mutta se oli hyvä
osoitus korealaisten ystävällisyydestä.
Korealaiset ovat äärimmäisen ystävällisiä. Esimerkiksi ,Global
Buddyni Minsik, on aivan yliystävällinen. Hän pyytelee koko ajan anteeksi
huonoa englantiaan ja minun käy häntä sääliksi. Hän on vähän nörttimäinen
raukka, joka opiskelee myös tietokonealalla muistaakseni. Välillä turhaudun
hänen huonoon englanninkielen taitoonsa, mutta toivottavasti en kuitenkaan
hermostu. Toistaiseksi meillä on mennyt ihan hyvin. Mutta ystävällisyydestä sen
verran, että hän koko ajan tarjoaa minulle ruokia, kahvia ja osti minulle esimerkiksi
bussilipun sekä valokuvat joita tarvitsin. Minä olen yrittänyt välillä tarjota
ja muutakin, mutta hän estää aikeeni. J
Minun pitää kai ostaa hänelle joku lahja kiitokseksi.
Tämän lisäksi kohtasin eräässä paikassa miehen, joka auttoi
minua etsimään kuulokkeita tietokoneeseen. Menin erääseen pelihalliin, joita on
täällä joka nurkassa, niiden seinässä lukee PC. Pelihallissa on siis valtava
määrä tietokoneita, joilla voi pelata. Kysyin pelihallin hoitajalta, voisiko
täältä ostaa kuulokkeita. Hän sanoi, ettei voi ja kysyin sitten, tietäisikö hän
jotain paikkaa mistä voisi ostaa. Hän lähti kanssani etsimään paikkaa ja juoksi
erilaisiin kauppoihin. Kaupat olivat pieniä putiikkeja, joissa myytiin
esimerkiksi leluja ja jotain muuta. Olin yllättynyt, että lelukaupassa oli
kuitenkin tällainen kuuloke, jossa oli mikrofoni. Se oli hieno juttu. Kiitin
miestä ja hän juoksi takaisin pelihalliinsa.
Korealaiset ovat muutenkin vähän hassuja ja heillä on outoja
tapoja. (yllätys J )
Esimerkiksi toisena päivänä, kun kävelin yliopistolla, eräs ryhmä oppilaita käveli
ihan normaaliin tapaan yliopiston käytävillä, kunnes he yhtäkkiä pysähtyivät,
ja huusivat jotain todella lujaa. En tiedä mitä he huusivat ja kelle, mutta se
oli todella kummallista. Tämän lisäksi korealaiset osaavat kyllä juhlia. Siis
hauskalla tavalla. Olen monta kertaa nähnyt baarissa tai ravintolassa nuorten
korealaisten istuvan pöydän ympärillä ja pelaavan kai jonkinlaista juomapeliä.
Pelissä huudetaan kovaa ääneen rytmikkäästi ja välillä juodaan. En tiedä mitä
he huutavat, mutta joka tapauksessa se kestää; pitkään ja pitkään. Olimme
eräiden vaihtareiden kanssa syömässä eräässä ravintolassa ja viereisessä
pöydässä korealaiset huusivat koko ajan rytmikkäästi jotain ja väliin
aplodeerasivat (tätä kesti ainakin tunnin). Jotkut seisoivat väliin pöydän
päällä ja jotkut tanssivat rytmin tahtiin. Tätä on vaikeaa kuvailla, mutta
hauskaa heillä näytti olevan. Englannissakin oli samankaltaisia juomaleikkejä,
mutta nämä korealaiset juomaleikit olivat kolme kertaa äänekkäämpiä eivätkä
tuntuneet loppuvan koskaan. Sen lisäksi niissä oli eri tavalla tyyliä. Ei
pelkästään kurkku suorana huutoa vaan rytmiä ja variaatiota. No oli kuitenkin
vaikeaa puhua ravintolassa tämän leikin takia.
Etelä-Korea tuntuu erikoiselta maalta ja joka paikassa
löytää uutta sekä kiehtovaa kulttuuria. Tietyssä mielessä Etelä-Koreassa
yhdistyy vanha ja moderni. Jotkin kujat vaikuttavat siltä kuin ne olisivat
Venäjältä tai jostain vielä köyhemmästä maasta kuten Kiinasta. Lisäksi täällä
on paljon outoja sekatavarakauppoja, joita ei länsimaissa ole ja muutenkin
kotikeittiön tapaisia viehättäviä kuppiloita sekä katumyyjiä. Kuitenkin täällä
on myös hyvin kehittynyttä eikä yhtään likaista ainakaan kaduilla. Esimerkiksi
Bugaksanin kansallispuistossa on valtavan hienot opasteet ja ei roskia missään.
Bugaksanin kansallispuisto on muuten aivan yliopistomme vieressä ja kävin
siellä launtaina. Kiipesin jonkin matkaa, vuorta pitkin ja näkymät olivat
fantastiset. Seoul on aivan käsittämättömän iso kun sen näkee ylhäältä. Taloja
riittää silmänkantamattomiin. Pitää joskus toiste mennä uudestaankin.
Korealaisilla on muuten äärimmäisen yhtenäinen tyyli.
Melkein kaikillla on samanlainen kampaus ja lähes samanlaiset vaateyhdistelmät,
joko sporttinen tai klassisen tyylikäs. Ulkoiluvaatteet ovat kaikilla melko
priimat. Partani herättää muuten ajoittain paljon huomiota. Eräskin tyyppi
sanoi minulle, että hän oli ollut Saudi-Arabiassa. En tiedä mitä muuta hän
sanoi, mutta global buddyni tulkkasi tämän minulle. Kaipa minä muistutin häntä
sitten Saudi-Arabiasta.
Tänään kävin myös Gauensan temppelissä. Temppeli oli melko
pieni, mutta ihan viihtyisä. Meditoin siellä jonkin aikaa ja paikalla oli myös
toinen mies, joka meditoi pitkään. Temppelissä kävi myös paljon sunnuntaikävelijöitä
ja he antoivat rahaa temppelille sekä kumarsivat buddha-patsaalle. Seoulissa on
myös aivan jumalaton määrä kirkkoja ja ne ovat yleensä hyvin pieniä. En tiedä
onko täällä yhtään isompaa kirkkoa, mutta ehkä sitä voisi sellaisessakin käydä.
J Temppeleitäkin on
kyllä todella paljon. Bongeunsa taitaa olla isoin. Pitänee mennä sinne
seuraavaksi. Sinne on vain jumalattoman pitkä matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti