17.-26.6.

17.-26.6.

Oikein hieno viikko takana, joskin lähteminen on aiheuttanut myös stressiä ja epätietoisuus siitä saanko asua vielä Dormissa siihen asti kunnes menen Japaniin. Kävi ilmi, että saan asua vielä siis keskiviikkoon asti jolloin lähdin Japaniin. Nyt olen siis Japanissa ja tuntuu jotenkin epätodelliselta. En voi uskoa, että olen täällä, mutta totta se on.  Mutta aloitetaan nyt siis kirjoittamaan viime viikon tiistaista.

Viime viikon tiistaina kävin eräässä palatsissa, jonka nimi oli Changdeokkung. Tässä palatsissa oli myös puutarha nimeltään Secret Garden. Sen lisäksi meillä oli siis viimeinen näyttelijäntyön tunti. Emme kuitenkaan pitäneet tuntia vaan menimme syömään läheiseen ravintolaan. Se oli meidän kantapaikkamme ja pakko sanoa, että oli kyllä aivan oivallista ruokaa jälleen. Ruokana oli kummallista kyllä porsasta ja mustekalaa samassa kastikkeessa. Samantyyppinen tulinen kastike on aika usein täällä käytössä. Sen lisäksi tarjolla oli suolaisia korealaisia lettuja ja muuta tilpehööriä. Ja tämän lisäksi vielä makkolia. Opettajamme onneksi tarjosi kaiken. Oikein hieno iltapäivä siis siitäkin tuli.

Keskiviikko olikin sitten aivan erityinen päivä. En muista alkupäivästä paljoakaan muuta kuin sen, että taisin pakata ja lähettä postikortteja ja muuta sellaista. Ilalla menimme kuitenkin juhlimaan vaihto-oppilaiden kanssa semesterin päättymistä. Kaiken piti olla mahtavaa ja upeaa. Menimme siis erään hotellin sviittiin noin 20 henkilön kanssa juhlistaman tätä. Paikalla oli uima-allas ja sauna. Puitteet olivat siis upeat, mutta loppupeleissä petyin hieman ainakin aluksi kun ruokatarjoilut eivät olleet hääppöiset. Pizzaa ja kanaa. No totta kai se oli hyvää, mutta sitä ei ollut edes riittävästi kaikille. Sen lisäksi shamppanjaa ei ollut lähellekään tarpeeksi ja sauna oli vain pieni koppero. Hotellin kuvissa luvattiin myös biljardipöytää eikä sitäkään ollut. Joka tapauksessa oli ihan hauska ilta kuitenkin. Jäi hienot muistot viimeisistä hetkistä näiden ihmisten kanssa.

Torstai oli hyvin erikoinen päivä. En edes saanut nukuttua kunnolla en tiedä miksi. Kaiketi lähteminen stressasi ja en tuntenut edes oloani väsyneeksi. Kuitenkin menin siis viemään tavaroitani erään saksalaisen Martinin luokse Japanin matkan ajaksi. Martin asuu saksalaisen papin luona aivan ydinkeskustassa Hilton hotellin vieressä lähes puoli-ilmaiseksi ja vieläpä mukavassa omakotitalossa. Hänellä on tietenkin siellä vain yksi huone, mutta olohuone on valtava. Vuokra on vain 200000 wonia kuussa. Eli noin 180 euroa. Siinä mielessä siis hyvä diili. Toisaalta tämä on tietenkin jonkinlainen hyväntekeväisyys kämppä, mutta kateeksi pistää.

Illalla menin sitten käymään joidenkin kavereiden kanssa oopperassa Korean kansallisteatterissa. Tämä oli korealainen ooppera ja se pohjautui Pansori nimiseen esitystraditioon. Pansori on erikoinen laji ja sitä harjoitetaan ainoastaan Koreassa. Meidän näyttelijäntyön opettajamme kertoi muun muassa viimeisellä päivällisellä tiistaina, että Pansoria harjoitettaessa käytetään aika äärimmäisiä keinoja. Esimerkiksi mennään vesiputouksen sisälle ja yritetään huutaa kovempaa kuin tämä vesiputous. En ole varma mitä opettaja tarkoitti sillä, että äänihuulet rikkoontuu kun harjoitetaan Pansoria, mutta ainakin ymmärsin sen, että he yskivät verta kun harjoittelevat niin kovaa ja äänihuulet rikkoontuu. Kuulostaa aika hurjalta. Ilmeisesti kuitenkin tarkoituksena on rikkoa äänihuulet, jotta ääni on voimakkaampi , uskoisin, että tämä oli se mitä opettajamme yritti kertoa.

Ooppera oli nimeltään Madame Ong ja se pohjautuu vanhaan kansansatuun naisesta, jonka kaikki miehet kuolevat jostain syystä. Hän meni naimisiin useita kertoja, mutta kaikki miehet kuolivat. Viimein hän päätti lähteä pois kotikylästään, en nyt muista mistä syystä. Matkalla hän kohtasi miehen johon hän tietenkin rakastui tulisesti. Kohtaaminen oli hyvin hauska ja oopperassa oli muutenkin aika paljon komediaa. He simuloivat heti ensikohtaamisessa rakastelua melko karkealla tavalla. Mies oli muutenkin kuuluisa naistenmies, mutta Madam Ongin kohdattuaan hän meni naimisiin.

He elivät onnellisina kunnes miestä kohtasi kirous. Hän kaatoi toteemipaalun. Toteemipaaluja oli näytelmässä runsaasti ja he olivat keskeisiä hahmoja näytelmässä. Toteemipaalut päättivät kostaa miehelle ja muuttivat hänetkin toteemipaaluksi. Sitten tapahtuu useita muita asioita, joita en viitsi lähteä kertaamaan. Näytelmä (ooppera) oli kuitenkin aivan loistava. Kertakaikkisen upeaa ja taidokasta esiintymistä kaikilta esiintyjiltä. Erityisesti jäi mieleen Madame Ongin yksi lauluista. Se oli niin kaunis, että haluaisin todellakin kuulla sen uudestaan. Hän lauloi sitä sen jälkeen kun hänen miehensä oli muuttunut toteemipaaluksi. Se oli aasialaissävytteinen melodialtaan, kuten kaikki muutkin laulut tietenkin, mutta tämän laulu oli tyypillinen aasialainen laulu. Nainen lauloi niin kirkkaasti ja puhtaasti, etten koskaan unohda sitä. Oopperassa oli myös paljon tanssia ja muunlaista koreografiaa. Sen lisäksi taustalla oli projisointeja. Osa oli jollain tapaa moderneja projisointeja. Esimerkiksi matrixtyylinen projisointi, jossa ykköset ja nollat vilisevät. Tässä vilisi kuitenkin kirjaimet. En muista tarkkaan mihin se liittyi, mutta oli muitakin sellaisia projisointeja. Sellainen oli siis se ooppera. Aivan loistava ja siitä jäi hyvät muistot Koreasta.

Perjantaina menin sitten vielä yhteen Temple stay ohjelmaan. Tämä oli kaakkois-Koreassa Gyenjun lähellä. Paikka oli nimeltään Golgulsa ja siellä harjoitetaan Sumudo nimistä tekniikkaa. Sunmudo on siis Kung Fun kaltaista kamppailulajiharjoittelua. Tosin tässä ei kamppailla eikä ole kontaktia, mutta joka tapauksessa potkitaan ja hypitään. Matka ei ollut mitenkään äärimmäisen pitkä, mutta kuitenkin otin ensin junan ja kaksi bussia niin kokonaisuudessaan taisi viisi tuntia vierähtää kunnes olin temppelin lähellä. Englantilainen Cathy ohjasi minut huoneeseeni. Hän kertoi, että paikalla oli neljä muuta suomalaista tällä hetkellä. Olin suunnattomasti yllättynyt ja totta kai se olikin melkoinen sattuma. Kun olin saanut tavarani paikoilleen ja vaatteeni vaihdettua menin suoraa päätä auttamaan muita yhteisötyössä.  Tapasin siellä muut ihmiset eli kolme suomalaista, jotka olivat äiti, isä ja heidän lapsensa, murrosikäinen Alexander. (melkoinen sattuma sekin J ) En muista vanhempien nimiä. Muut tyypit olivat erinäisistä maista kuten Hollannista, Ranskasta jne. Oli paikalla korealaisiakin. He olivat hieman vanhempia, mutta osa oli murrosikäisiä, jotka oli lähetetty temppeliin, koska he olivat tehneet jotain tuhmaa. Oli hauska seurata murrosikäisten henkistä kamppailua tässä ympäristössä, jossa he eivät halunneet olla. Tosin välillä se oli myös ärsyttävää, koska he eivät tehneet esimerkiksi kumarruksia ja Sumudo harjoituksissa he vain istuivat. Tosin heidät vietiin sitten toisiin harjoituksiin. En tiedä minkälaisia ne olisivat olleet.

Työtä ei ollut paljon ja se oli jotain risujen ja lehtien kantamista. Sen jälkeen olikin Sunmudo demonstraatio. Se oli oikein hieno ja upea. Kaverit ovat erittäin taitavia ja lisäksi paikalla on nuoria lapsiakin, jotka olivat todella taitavia. Hyppivät ja potkivat oikein upeasti. Sen jälkeen oli ruokailu ja illalla vielä Sunmudo harjoitukset.

Seuraavana päivänä heräsimme sitten neljältä ja menimme hetimmiten aamuseremoniaan, jossa resitoidaan ja meditoidaan. Meditaation jälkeen oli ruokailu ja sitten päivä jatkui Sumudoharjoittelulla. Iltapäivällä meillä olisi ollut jousiammuntaa, mutta se oli peruttu sateen takia, mutta sen sijaan oli meditaatiota. Ehkä hieman harmillista. Illalla menin sitten käymään eräiden temppelivieraiden kanssa paikallisessa ravintolassa, vaikka se oli periaatteessa kiellettyä. Ei siitä kuitenkaan kukaan välittänyt. Meitä oli siis tanskalainen, kiinalainen, hollantilainen ja saksalainen. Tämä tanskalainen oli päättänyt ryhtyä munkiksi ja seuraavana päivänä hän saikin oman dharmanimensä. Paikalla oli siis myös yksi suomalainen munkki, jonka kanssa juttelin aika paljon jalkapallosta ja muusta. Hän oli oikein mukava tyyppi ja oli mukavaa kohdata hänet. Sunnuntaina kävin sitten vielä kävelyllä temppelin laitamilla kun Sunmudoharjoituksia ei ollut illalla. Paikka oli äärimmäisen rauhallinen ja sain kosketuksen todelliseen korealaiseen maaseutuun. Voisin kuvitella, että samanlaista voisi aivan hyvin olla Vietnamissa tai Kiinassa. Kaikki vaikutti jotenkin romanttisen alkeelliselta. Siis talot ja ympäristö muutenkin. Kävin myös viereisessä metsässä, jossa näin jättimäisiä heinäsirkkoja paljon ja jonkin hautakummunkin.

Maanantaina lähdin sitten haikeilla mielin takaisin Souliin. Temppelissä oli niin mahtavaa ja sain uusia ystäviäkin. Tosin ei minulla ole ikävä aamuneljän herätyksiä, mutta oikeastaan ei sekään ollut niin raskasta. Neljältä herääminenkin siis onnistuu jos vain haluaa.

Nyt olen siis Japanissa. Matka oli melko rasittava. Lähdin noin puoli seitsemältä aamulla yliopistolta ja onneksi lähdin niin aikaisin. Lentokentällä jouduin kuitenkin jonottamaan ja seisomaan sekä ottamaan vielä sukkulajunankin. Lentokentällä vierähti siis melkein kaksi tuntia. Japaniin saavuttuani pelkäsin olevani heti vaikeuksissa. Onneksi Japanissa oli kuitenkin paljon englantia puhuvia info-oppaita, jotka ohjasivat minut oikeaan junaan ja sitten oikeaan metroon. Päädyin kuitenkin väärälle asemalle, koska viimeinen juna ei pysähtynyt asemalla, jonne minun oli tarkoitus mennä. Olin siis menossa Couch Surfing kaverin luokse ja hän neuvoi minut eräälle asemalle. Tämä kaveri on Kiinasta kotoisin ja on nyt vuoden asunut Japanissa. Yritin soittaa hänelle, mutta hän ei vastannut. Olin oikeastaan hyvin ärsyyntynyt aloin jo kiroamaan sitä, että tulin koko Japaniin. Paikka vaikutti jotenkin väsähtäneeltä ja hieman vanhanaikaiselta Korean jälkeen. Täällä on edelleen esimerkiksi puhelinkoppeja paljon. Toisaalta tämä on kuitenkin hyvin samantyyppinen kuin Korea, joten mietin, että oli tavallaan turhaa tulla tänne.

Odotin noin puoli tuntia ja mietin mitä tekisin. Soittelin aina vähän väliä, mutta ei vastausta. Alkoi hieman ärsyttää, mutta onneksi hän lopulta vastasi ja otin vielä junan joka meni oikealle pysäkille. Täällä hän tuli vastaan ja menimme hänen kämppäänsä. Ei mikään luksusasunto, mutta on kyllä tilavampi kuin minun dormi asunto. Illalla menimme sitten käymään syömässä Ikekuburossa, jossa söimme Lamyonia eli nuudeleita. Hän puhui paljon Lamyonista ja siitä kuinka hyvää se on. Pelkäsin sen oleva samanlaista kuin korealainen Lamyon, josta en pidä paljonkaan. Se on vain tulista eikä siinä ole muuta makua. Mutta tämä oli kuitenkin aivan toista maata. Maukasta keittoa, johon sai lisät vielä omia mausteita. Onhan täällä hieman kalliimpaa kuin Koreassa, mutta ei se mikään valtava kallis annos ollut. noin 7,5 euroa arvioisin. Keitto oli erittäin hyvää ja on tavallaan alkusoittoa sille mitä herkkuja täältä ehkä löytyykään. Japania kun kehutaan gastronomisesti kehittyneeksi maaksi ja sen kyllä ainakin tästä keitosta voi huomata. Korea on hieman köyhempi gastronomisesti, mutta se johtunee vain siitä, että maassa on ollut pitkään köyhyyttä ja kurjuutta. Lisäksi se oli diktatuuri ja melko suljettu maa aina vuoteen 1987. Muitakin syitä varmasti on kuten Japanin kolonisaatio jne. Tai sitten nämä ovat vain makueroja. Tai toisaalta ehkä syytä ei olekaan. Onhan englantikin pitkään ollut rikas maa, mutta ei se ole mikään gastronominen maa todellakaan.

Kiertelimme myös hieman Ikekuburoa ja aloin huomata Japanin eroavaisuuksia. Ihmiset pukeuvat, siis nuoriso varsinkin  hyvin erikoisesti. Lisäksi täällä on outoja pelihalleja ja kävimme myös jättimäisessä tavaratalossa, josta oli hienot maisemat Tokioon. Tänään menen siis käymään Tokyo Sky Treessa ja jännityksellä odotan mitä kaikkea tämä valtava kaupunki minulle tarjoaa. Pelkästään metrokarttaan vilkaisu saa miettimään miten valtava tämä onkaan. Toisaalta minulla oli myös omituinen olo tämän suhteen. Olin pitkään odottanut tulevani Tokioon ja haaveillut siitä ehkä aina siitä lähtien kun olin nähnyt elokuvan lost in Translation. Nyt kun olen täällä, ei se tunnukaan enää niin ihmeelliseltä. Olenko vain turtunut matkustamiseen vai onko sitten niin, että Korea on niin samanlainen kuin Japani. Tai toisaalta ehkäpä sekin on jo ihmeellistä, että olo ei olekaan niin ihmeellinen, vaikka olenkin Tokiossa.

 Mutta toisaalta yksi ero verrattuna Souliin tai Koreaan muutenkin on se, että täällä ei ole korkeita asuintaloja juurikaan kun taas Koreassa oli pelkästään sellaisia. Siinä mielessä Japanista tulee mieleen englanti.  Mutta kirjoitetaan lisää myöhemmin.

10.-16.6.

10.-16.6.

Jälleen oli hieno viikko takana. Aloitan taas kirjoittamaan viime viikon tiistaista. En muista juuri lainkaan mitä silloin tein, mutta meillä oli taas näyttelijäntyön tunti. Tunnin jälkeen menimme syömään erääseen ravintolaan yliopistomme lähellä. Oikeastaan oli todella mukavaa rupatella jälleen korealaisten kanssa, vaikka ajoittain se onkin hankalaa kielimuurin takia. Tällä kertaa opettajamme ei tarjonnut vaan eräs hänen ystävänsä, kaiketi työtoveri tai kollega. En ole varma siitä. Hän on kylläkin nuori nainen, mutta joka tapauksessa opettajan hyvä ystävä, vaikka opettajamme onkin varmaan viisikymppinen jo. Tämä opettajan ystävä on myös näyttelijä elokuvissa, mutta en tiedä missä elokuvissa.  Tämä ystävä käy siis aina tunneillamme tiistaisin. Opettajamme sen sijaan on näytellyt eräässä hyvinkin tunnetussa elokuvassa, nimeltään Old Boy. Elokuva on ohjattu vuonna 2003 ja opettajalla on siinä pieni sivurooli. Hienosti on roolin kuitenkin suorittanut. Katsoin sen uudelleen eilen ja kyllä sitä ihan mielellään katsoi, vaikkei se mikään lempielokuvani olekaan. Nuorempana olisin varmasti pitänyt tästä elokuvasta enemmän, mutta nyt siinä oli liikaa väkivaltaa minun makuuni.

Keskiviikkona oli vapaaehtoinen korean tunti. Sen lisäksi meillä oli jälleen näyttelijäntyön tunti. Tunnista en muista nyt mitään, mutta saman kaltaista se on lähes joka kerta, paitsi toisinaan puhumme äänen tuottamisen fysiologiasta, joka on mielenkiintoista kyllä. Jokusen pointin ymmärrän sieltä täältä, mutta kokonaisuudesta on hankalaa saada tolkkua, sillä opettaja ei käännä läheskään kaikkea mitä hän sanoo. Torstai oli taas vapaapäivä ja harjoittelin ainakin korean koetta varten sekä taisin käydä yliopistomme vieressä sijaitsevassa kaupunginosassa, jossa on hyvin paljon erilaisia kauppoja. Menin sinne bussilla, mutta kävelin takaisin. Kävely kesti noin 45 minuuttia. Ihan leppoisaa oli kävellä. Ostin joitakin vaatteita ja sen lisäksi ruokaa isosta e-martista. Tässä ruokakaupassa oli jos jonkinmoisia herkkuja ja melko paljon myös juustoja, joita Soulissa löytää harvasta paikasta. En tainnut kuitenkaan ostaa mitään erityisiä herkkuja, sillä edelleen kokkausmahdollisuuksien puute tekee herkkujen laittamisesta mahdotonta. Toisaalta nykyään olen käyttänyt alakerrassa sijaitsevaa jääkaappia, mutta säilytän siellä ainoastaan tuorejuustoa. Perjantaina juhlimme jälleen synttäreitä. Tällä kertaa erään uzbekistanilaisen tyypin synttäreitä ja menimme aluksi Uzbekistanilaiseen ravintolaan. Meno yltyi ravintolassa jopa tanssiksi asti, mutta jatkoimme tietenkin iltaa ja tällä kertaa menimme Gangnamiin, jossa oli hauska baari nimeltään Monkey Beach. Se oli toinen kerta kun menin käymään paikassa ja oikeastaan paikalla oli järjetön määrä meidän yliopiston porukkaa lähemmäs viisikymmentä ihmistä, joten hauskaa ainakin riitti. Tällä kertaa onnistuin juomaan maltilla ja vältin jopa krapulan.

Se oli hieno juttu, sillä seuraavana päivänä oli erään vanhan englantilaisen tuttavani synttäribileet. Tämä mies on asunut Etelä-Koreassa jo vuoden verran ja nyt satuimme samalla kertaa Souliin, joten hän kutsui minut synttäreihinsä. Synttärit olivat aivan verrattomat. Ne oli järjestetty Orange Guest Housessa, Hongdaessa, joka on Soulin bilekeskus. Hongdae on aivan mahtava paikka ja siellä on aina porukkaa valtavasti. Klubeja on satoja ja baareja myös. Siellä esiintyy myös suuri määrä katuesiintyjiä, muusikoita varsinkin.

Orange Guesthouse oli leppoisa paikka ja tutustuin kertaheitolla moniin ihmisiin. Menimme käymään myös Joon’s barissa ja synttärit olivat todella onnistuneet, vaikka ihmiset eivät tunteneet toisiaan kaikki juttelivat vapautuneesti toistensa kanssa riippumatta kansallisuudesta. Orange Guest Housessa oli myös hieno ilmatäytteinen uima-amme, jossa polskimme ja musiikki raikasi lujalla. Musiikki oli kuitenkin liian lujalla, sillä poliisit tulivat loppuillasta pyytämään musiikkia hiljemmalle. Tämä johtui siitä, että Orange Guest House ei ollut aivan Hongdaen ytimessä ja vieressä oli myös asuntoja. Joon’s Bar oli myös mainio paikka ja tutustuin sielläkin uusiin ihmisiin. Kaikki viettivät englantilaisen tuttavani synttäreitä ja meno oli mahtavaa. Sen jälkeen menimme vielä klubiin ja loppuillasta tulin vielä hostelliin, jossa porukka oli kokoontunut ulos rupattelemaan. Katsoin myös kolumbia kreikka peliä televisiosta.

Tämä on jälleen hyvä esimerkki korealaisesta luottamuksesta ja miten sen nyt sanoisi, pelottomuudesta varkauksia tai rikollisia kohtaan. Ei ole ollenkaan epätavallista, että Soulissa ihmiset käyttävät vielä vanhaa kunnon tilisysteemiä ravintoloissa. Eli ostokset laitetaan tilille ja maksetaan sitten myöhemmin. Toisaalta hostellissa oli ovet auki aina aamuyöhön asti ja eräs tyyppi tuli sisälle hostelliin. Vaikka respassa ei ollut ketään eräs asukas ohjasi hänet johonkin tyhjään huoneeseen nukkumaan. Melko käytännöllistä. Olen tällaiseen muuallakin kyllä törmännyt, mutta Soulin kaltaisessa suurkaupungissa se tuntuu uskomattomalta. Muutenkaan täällä ei pelätä varkauksia eikä syytä juuri olekaan. Hauskalla tavalla myös asiakkaat maksavat itse omat ostoksensa joissakin ravintoloissa. Tällaisesta avoimuudesta ja turvallisuuden tunteesta tulee usein hyvä mieli, varsinkin kun Soul on niin jättimäinen kaupunki.

Sunnuntaina kävin taas meditaatiossa. Olin siis jälleen onnistunut juomaan maltilla ja heräsin suht pirteänä. Tällä kertaa meditaatio oli taas eräässä uudessa ryhmässä. Tämä ryhmä oli Vairocana international Buddhist Centre. Tämä ryhmä oli siis ryhmä, jonka kanssa menin käymään myös Bong-am-San temppelissä. Paikalla oli vain 4 ihmistä ja joimme meditaation lopuksi teetä. Tässäkin meditaatioryhmässä keskustelimme meditaatiosta melko avoimesti.  Teetä juodessa puolestaan juttelimme kaikesta mahdollisesta. Eräs amerikkalainen 50-kymppinen oli enimmäkseen äänessä ja hän selitti, että hän herää joka aamu neljältä temppeliin meditoimaan. Ihailtavaa todellakin. Tietäisipä itsekin miten temppeleihin pääsee oikeastaan mukaan tuolla tavalla. Mutta oikeastaan ei sillä enää väliä, koska pian lähdenkin jo pois enkä kyllä todellakaan heräisi neljältä joka aamu, mutta ehkä jonain päivänä.

Kirjoitan nyt vielä korealaisista kulttuurieroista, joita olen täällä havainnut:

Nämä on tavallaan irrallisia mietteitä varsinaisesta blogistani, joka on ainoastaan matkakertomus.

Aluksi huomioita seksuaalisuudesta korealaisessa kulttuurissa ja mediassa:

Porno on kiellettyä Koreassa. Pornoa sisältävät nettisivut eivät aukea. Tämä toisaalta selittää sen miksi täällä on niin paljon niin sanottuja DVD-huoneita eli elokuvien katseluun tarkoitettuja privaattihuoneita. Tv-sarjoissakaan ei juuri kuvat seksiä. Minulla ei ole kattavaa kuvaa korealaisesta tv-tarjonnasta, mutta Full House on oiva esimerkki kahdesta ihastuneesta, jotka ovat lähes aseksuaaleja. Veikkaan, että amerikkalaisissa tv-sarjoissa nämä henkilöt olisivat olleet sängyssä jo useamman kerran kun taas tässä korealaisessa tv-sarjassa tämä pari on oikeastaan kerran vain yhdessä. Eivätkä he edes suutele ennen kuin vasta viimeisessä jaksossa.

Viimeisessä jaksossa he viimein päätyvät yhteen, mutta heidän suukkonsakin on kuin viaton suukko ala-asteelta. Sen lisäksi Etelä-Koreassa on epäsoveliasta suukotella julkisesti ja muutenkin osoittaa hellyyttä vastakkaiselle sukupuolelle. Vaikuttaa siis todellakin siltä, että Etelä-Korean kulttuurissa peitellään seksuaalisuutta paljon enemmän kuin esimerkiksi länsimaissa. Mielestäni tämä on ihan hyvä asia ja varsinkin se on hyvä asia, että porno on kiellettyä. Pornon yleistyminen on huono asia ja sen lisäksi siitä on tulossa jopa valtavirran kamaa jos miettii sitä, mitä Lars von Trier teki. Ja toisaalta seksikohtaukset Hollywood elokuvissakin on aina vain paljastavampia ja paljastavampia. Toisaalta kyllä täälläkin on aika avoimen seksuaalisia musiikkivideoita eli siinä mielessä ei mikään äärimmäisen puhtoinen maa kuitenkaan tältä osin.

Liiallinen seksuaalisuuden korostaminen yhteiskunnassa saattaa aiheuttaa myös negatiivisia reaktioita. Mieleen tulee vastikään tämä amerikkalaisen suorittama massamurha, jossa hän ampui kuusi ihmistä vain sen vuoksi, koska oli neitsyt. Tämä tapaus oli varoittava esimerkki yliseksuaalisuudesta ja seksin asettamisesta elämän etusijalle. Jos ei saa ”seksiä ei ole mitään ja elämä on pilalla”, ajatteli nuorukainen ja päätti kostaa yhteiskunnalle. Amerikkalaiset puhuvat muutenkin huomattavasti seksuaalisuudesta ja seksistä. En tietenkään tiedä kaikista ihmisistä, mutta ne joihin olen tutustunut, ovat aika ronskeja ja avoimia mitä tulee seksin suhteen. Koreassa puolestaan seksistä ei puhuta juuri laisinkaan.   

Kirjoitan eräästä hauskasta seikasta, joka on tyypillinen korealaisen tapakulttuurin piirre:

Korealaiset ovat hauskoja, siinä mielessä, että heillä on hauska tapa yli-innostua. Tulee mieleen yksi esimerkki tästä: viime meditaatiosession jälkeen kokoonnuimme juomaan teetä ja eräs amerikkalainen kertoi, että hän harrastaa kick-boxingia . Kaikki korealaiset suorastaan pakahtuivat innostuksesta ja heidän suunsa ja silmänsä muuttuivat pyöreiksi. Samalla he toistelivat vau ja ooh huudahduksia ainakin viisi kertaa. Lisäksi he taputtivat käsiään yhteen. Samanlaista tapahtuu todella usein. Esimerkiksi jo se, että kerron olevani Suomesta saattaa aiheuttaa samankaltaisen reaktion (ei tietenkään aivan yhtä voimakasta). Se on kyllä hyvin huvittavaa, mutta ainakin todella mukavaa myös.

3.6.-9.6.

3.-9.6.

Nopeasti on taas viikko mennyt. Tämä viikko on ollut oikeastaan melko erikoinen siinä mielessä, että jälleen oli kaksi vapaapäivää koulusta ja synttäreitä on tullut juhlittua.  Tiistaina olin katsomassa erästä korealaisten oppilaiden esitystä ja sen lisäksi olin kämppikseni Ilmon synttäreillä. Olisin voinut viettää samalla synttäreitäni, mutta olisi pitänyt suunnitella etukäteen. Taisin kummallakin kerralla juoda hieman liikaa ja tavallaan koko viikko on mennyt pilalle.

Aloitan nyt kirjoittamaan siis tiistaista. Meillä taisi olla näyttelijäntyön tunti peruttu taas jostain kumman syystä. Hieman sekin harmitti, mutta en muista enää mitä tein alkupäivästä. Illalla menin katsomaan erästä esitystä ja sen lisäksi söin Global Buddyni kanssa viimeistä kertaa. Annoin hänelle jonkinlaisen lahjankin. Pakko taas ylistää korealaisten ystävällisyyttä, sillä hän oikein vaatimalla vaati maksaa ateriani. Se oli oikein hyvä ja kaiken lisäksi lähellä yliopistoani. Lisää voit lukea ruokablogistani (maituvamaailma-e.blogspot.com). J Ilalla menin juhlimaan Ilmon eli kämppikseni synttäreitä ja taisin siinä samalla juhlistaa omiakin synttäreitä, koska kun kello tuli kaksitoista oli jo 4.6. Omat synttärini tulisivat kuitenkin olemaan vasta myöhemmin. Alkuilta oli oikein hieno, mutta loppuillasta en muista mitään. On se vaan niin outoa, että sitä tulee juotua niin paljon, vaikkei minun ollut tarkoitus ihan niin paljon juoda. Joka tapauksessa hyviä muistoja jäi siitäkin illasta. Keskiviikkona en kai tehnyt muuta kuin toivuin edellisillasta. Torstaina olin sitten päivällä eräissä mainoskuvauksissa, jossa kuvattiin jotain outoa kannustusjuttua korealaisten jalkapallojoukkueelle. Paikalla oli suuri joukko korealaisia ja joitain vaihtareitakin. Oli se aika hauskaa, mutta ei siitä kyllä mitään saanut. Ei edes ilmaista ruokaa. Onneksi tuin myöhemmin paikalle, niin minun ei tarvinnut niin paljon odottaa. Kuvausten jälkeen menin lounaalle erään saksalaisen ja parin korealaisen kanssa. Meinasin mennä aluksi yksin toiseen ravintolaan, mutta toinen korealainen vaati, että söisimme samassa seurueessa. Tietenkin se oli mukavaa. Myöhemmin kun menimme kahville. Eräs korealainen halusi taas maksaa kahvin puolestani. Jälleen tuli todistettua korealaisten yliystävällisyys, joka on aina oikein mukavaa. Pitäisi joskus vaan maksaa takaisin, mutta he eivät ikinä anna tarjota, joten minkäs teet. Tuli mieleen toinenkin juttu Lotte Worldista, jossa eräs korealainen ja turkkilainen kiistelivät siitä kumpi maksaa. Kumpikin oikein vaatimalla vaati maksaa juomat, jota ostimme. Tässä se tulee esille se kulttuurien eroavaisuus tietyissä maissa. Pieniä eroja, mutta joka tapauksessa selkeitä eroja.

Torstaina päivällä menin käymään Dongdaemun History and Culture Parkissa. Siellä olin noin pari tuntia eräässä museossa. Tämä alue on oikein upea design, kulttuuri ja historia keskus. Sinne onvarastoitu useita korealaisen kuvataiteen aarteita ja sen lisäksi muun muassa Hunminjeon, joka on korealaisten aakkosten ensimmäinen käsikirjoitus. Se oli todella vaarassa tuhoutua esimerkiksi Japanilaisten miehityksen aikana, mutta silloin eräs mesenaatti pystyi vielä pelastamaan kaikenlaisia arvoesineitä muun muassa tämän alkuperäisen käsikirjoituksen.

Torstainen  synttärijuhla oli erittäin mainio ja lähes kaikki vaihto-oppilaat ketä tunnen tulivat juhlimaan synttäreitäni. Alkuillasta söimme pienemmällä porukalla ravintolassa ja myöhemmin loppuillasta kaikki tulivat Mike’s Cabiniin, jossa tanssimme aamutunneille asti. Kyllä siitä loppupeleissä hyvät muisto jäi, vaikka en oikeastaan loppuillasta juurikaan muista mitään. Menin jopa juhlimaan vielä aamutunneille toiseen kaupunginosaan, ja lopulta kun saavuin kotiin, oli jo kirkasta ja aurinko paahtoi täydeltä taivaalta. En tiedä kuinka pitkään tässä baarissa bileet vielä jatkuivat, mutta tupa oli täynnä jopa aamukymmeneltä. Hullua menoa. Silloin kun menin kotiin, oli ensimmäinen todella kuuma päivä täällä. Tänään puolestaan on ollut melko viileää. Perjantaina en sitten tainnutkaan tehdä mitään.

 Lauantaina menin puolestaan käymään jälleen meditaatiossa ja se oli ihan hienoa. Tällä kertaa siis Seon International Centerissä. On mielenkiintoista kuulla mitä muut ihmiset puhuu meditaatiosta, koska sellaista keskustelurinkiä en ole nähnyt koskaan missään. Ehkä menen eräisiin synttäribileisiin seuraavana lauantaina, joten en välttämättä pääse sitten seuraavana launtaina. Hieman harmillista kyllä, mutta ei kai se loppupeleissä niin haittaa. Joka tapauksessa juominen saa jäädä vähemmälle. Liika on aina liikaa. Sunnuntaina menin käymään sotilashautausmaalla, jossa on upeita monumentteja sekä muutenkin ympärystö oli oikein kaunista. Ehkä lataan myöhemmin joitain kuviakin tähän. Tänään tein puolestaan viimeistä koulutehtävää ja sitten pitää harjoitella vielä korean koetta varten. Olimme myös viimeisellä ohjaustyön tunnilla, jossa esittelimme viimeiset työmme. Ihan hyvä tunne, että se on nyt ohi, mutta tavallaan siitä olisi odottanut jotain muutakin kuin vain rupattelua, mutta tulipahan sekin kurssi nyt sitten käytyä.