10.-16.6.

10.-16.6.

Jälleen oli hieno viikko takana. Aloitan taas kirjoittamaan viime viikon tiistaista. En muista juuri lainkaan mitä silloin tein, mutta meillä oli taas näyttelijäntyön tunti. Tunnin jälkeen menimme syömään erääseen ravintolaan yliopistomme lähellä. Oikeastaan oli todella mukavaa rupatella jälleen korealaisten kanssa, vaikka ajoittain se onkin hankalaa kielimuurin takia. Tällä kertaa opettajamme ei tarjonnut vaan eräs hänen ystävänsä, kaiketi työtoveri tai kollega. En ole varma siitä. Hän on kylläkin nuori nainen, mutta joka tapauksessa opettajan hyvä ystävä, vaikka opettajamme onkin varmaan viisikymppinen jo. Tämä opettajan ystävä on myös näyttelijä elokuvissa, mutta en tiedä missä elokuvissa.  Tämä ystävä käy siis aina tunneillamme tiistaisin. Opettajamme sen sijaan on näytellyt eräässä hyvinkin tunnetussa elokuvassa, nimeltään Old Boy. Elokuva on ohjattu vuonna 2003 ja opettajalla on siinä pieni sivurooli. Hienosti on roolin kuitenkin suorittanut. Katsoin sen uudelleen eilen ja kyllä sitä ihan mielellään katsoi, vaikkei se mikään lempielokuvani olekaan. Nuorempana olisin varmasti pitänyt tästä elokuvasta enemmän, mutta nyt siinä oli liikaa väkivaltaa minun makuuni.

Keskiviikkona oli vapaaehtoinen korean tunti. Sen lisäksi meillä oli jälleen näyttelijäntyön tunti. Tunnista en muista nyt mitään, mutta saman kaltaista se on lähes joka kerta, paitsi toisinaan puhumme äänen tuottamisen fysiologiasta, joka on mielenkiintoista kyllä. Jokusen pointin ymmärrän sieltä täältä, mutta kokonaisuudesta on hankalaa saada tolkkua, sillä opettaja ei käännä läheskään kaikkea mitä hän sanoo. Torstai oli taas vapaapäivä ja harjoittelin ainakin korean koetta varten sekä taisin käydä yliopistomme vieressä sijaitsevassa kaupunginosassa, jossa on hyvin paljon erilaisia kauppoja. Menin sinne bussilla, mutta kävelin takaisin. Kävely kesti noin 45 minuuttia. Ihan leppoisaa oli kävellä. Ostin joitakin vaatteita ja sen lisäksi ruokaa isosta e-martista. Tässä ruokakaupassa oli jos jonkinmoisia herkkuja ja melko paljon myös juustoja, joita Soulissa löytää harvasta paikasta. En tainnut kuitenkaan ostaa mitään erityisiä herkkuja, sillä edelleen kokkausmahdollisuuksien puute tekee herkkujen laittamisesta mahdotonta. Toisaalta nykyään olen käyttänyt alakerrassa sijaitsevaa jääkaappia, mutta säilytän siellä ainoastaan tuorejuustoa. Perjantaina juhlimme jälleen synttäreitä. Tällä kertaa erään uzbekistanilaisen tyypin synttäreitä ja menimme aluksi Uzbekistanilaiseen ravintolaan. Meno yltyi ravintolassa jopa tanssiksi asti, mutta jatkoimme tietenkin iltaa ja tällä kertaa menimme Gangnamiin, jossa oli hauska baari nimeltään Monkey Beach. Se oli toinen kerta kun menin käymään paikassa ja oikeastaan paikalla oli järjetön määrä meidän yliopiston porukkaa lähemmäs viisikymmentä ihmistä, joten hauskaa ainakin riitti. Tällä kertaa onnistuin juomaan maltilla ja vältin jopa krapulan.

Se oli hieno juttu, sillä seuraavana päivänä oli erään vanhan englantilaisen tuttavani synttäribileet. Tämä mies on asunut Etelä-Koreassa jo vuoden verran ja nyt satuimme samalla kertaa Souliin, joten hän kutsui minut synttäreihinsä. Synttärit olivat aivan verrattomat. Ne oli järjestetty Orange Guest Housessa, Hongdaessa, joka on Soulin bilekeskus. Hongdae on aivan mahtava paikka ja siellä on aina porukkaa valtavasti. Klubeja on satoja ja baareja myös. Siellä esiintyy myös suuri määrä katuesiintyjiä, muusikoita varsinkin.

Orange Guesthouse oli leppoisa paikka ja tutustuin kertaheitolla moniin ihmisiin. Menimme käymään myös Joon’s barissa ja synttärit olivat todella onnistuneet, vaikka ihmiset eivät tunteneet toisiaan kaikki juttelivat vapautuneesti toistensa kanssa riippumatta kansallisuudesta. Orange Guest Housessa oli myös hieno ilmatäytteinen uima-amme, jossa polskimme ja musiikki raikasi lujalla. Musiikki oli kuitenkin liian lujalla, sillä poliisit tulivat loppuillasta pyytämään musiikkia hiljemmalle. Tämä johtui siitä, että Orange Guest House ei ollut aivan Hongdaen ytimessä ja vieressä oli myös asuntoja. Joon’s Bar oli myös mainio paikka ja tutustuin sielläkin uusiin ihmisiin. Kaikki viettivät englantilaisen tuttavani synttäreitä ja meno oli mahtavaa. Sen jälkeen menimme vielä klubiin ja loppuillasta tulin vielä hostelliin, jossa porukka oli kokoontunut ulos rupattelemaan. Katsoin myös kolumbia kreikka peliä televisiosta.

Tämä on jälleen hyvä esimerkki korealaisesta luottamuksesta ja miten sen nyt sanoisi, pelottomuudesta varkauksia tai rikollisia kohtaan. Ei ole ollenkaan epätavallista, että Soulissa ihmiset käyttävät vielä vanhaa kunnon tilisysteemiä ravintoloissa. Eli ostokset laitetaan tilille ja maksetaan sitten myöhemmin. Toisaalta hostellissa oli ovet auki aina aamuyöhön asti ja eräs tyyppi tuli sisälle hostelliin. Vaikka respassa ei ollut ketään eräs asukas ohjasi hänet johonkin tyhjään huoneeseen nukkumaan. Melko käytännöllistä. Olen tällaiseen muuallakin kyllä törmännyt, mutta Soulin kaltaisessa suurkaupungissa se tuntuu uskomattomalta. Muutenkaan täällä ei pelätä varkauksia eikä syytä juuri olekaan. Hauskalla tavalla myös asiakkaat maksavat itse omat ostoksensa joissakin ravintoloissa. Tällaisesta avoimuudesta ja turvallisuuden tunteesta tulee usein hyvä mieli, varsinkin kun Soul on niin jättimäinen kaupunki.

Sunnuntaina kävin taas meditaatiossa. Olin siis jälleen onnistunut juomaan maltilla ja heräsin suht pirteänä. Tällä kertaa meditaatio oli taas eräässä uudessa ryhmässä. Tämä ryhmä oli Vairocana international Buddhist Centre. Tämä ryhmä oli siis ryhmä, jonka kanssa menin käymään myös Bong-am-San temppelissä. Paikalla oli vain 4 ihmistä ja joimme meditaation lopuksi teetä. Tässäkin meditaatioryhmässä keskustelimme meditaatiosta melko avoimesti.  Teetä juodessa puolestaan juttelimme kaikesta mahdollisesta. Eräs amerikkalainen 50-kymppinen oli enimmäkseen äänessä ja hän selitti, että hän herää joka aamu neljältä temppeliin meditoimaan. Ihailtavaa todellakin. Tietäisipä itsekin miten temppeleihin pääsee oikeastaan mukaan tuolla tavalla. Mutta oikeastaan ei sillä enää väliä, koska pian lähdenkin jo pois enkä kyllä todellakaan heräisi neljältä joka aamu, mutta ehkä jonain päivänä.

Kirjoitan nyt vielä korealaisista kulttuurieroista, joita olen täällä havainnut:

Nämä on tavallaan irrallisia mietteitä varsinaisesta blogistani, joka on ainoastaan matkakertomus.

Aluksi huomioita seksuaalisuudesta korealaisessa kulttuurissa ja mediassa:

Porno on kiellettyä Koreassa. Pornoa sisältävät nettisivut eivät aukea. Tämä toisaalta selittää sen miksi täällä on niin paljon niin sanottuja DVD-huoneita eli elokuvien katseluun tarkoitettuja privaattihuoneita. Tv-sarjoissakaan ei juuri kuvat seksiä. Minulla ei ole kattavaa kuvaa korealaisesta tv-tarjonnasta, mutta Full House on oiva esimerkki kahdesta ihastuneesta, jotka ovat lähes aseksuaaleja. Veikkaan, että amerikkalaisissa tv-sarjoissa nämä henkilöt olisivat olleet sängyssä jo useamman kerran kun taas tässä korealaisessa tv-sarjassa tämä pari on oikeastaan kerran vain yhdessä. Eivätkä he edes suutele ennen kuin vasta viimeisessä jaksossa.

Viimeisessä jaksossa he viimein päätyvät yhteen, mutta heidän suukkonsakin on kuin viaton suukko ala-asteelta. Sen lisäksi Etelä-Koreassa on epäsoveliasta suukotella julkisesti ja muutenkin osoittaa hellyyttä vastakkaiselle sukupuolelle. Vaikuttaa siis todellakin siltä, että Etelä-Korean kulttuurissa peitellään seksuaalisuutta paljon enemmän kuin esimerkiksi länsimaissa. Mielestäni tämä on ihan hyvä asia ja varsinkin se on hyvä asia, että porno on kiellettyä. Pornon yleistyminen on huono asia ja sen lisäksi siitä on tulossa jopa valtavirran kamaa jos miettii sitä, mitä Lars von Trier teki. Ja toisaalta seksikohtaukset Hollywood elokuvissakin on aina vain paljastavampia ja paljastavampia. Toisaalta kyllä täälläkin on aika avoimen seksuaalisia musiikkivideoita eli siinä mielessä ei mikään äärimmäisen puhtoinen maa kuitenkaan tältä osin.

Liiallinen seksuaalisuuden korostaminen yhteiskunnassa saattaa aiheuttaa myös negatiivisia reaktioita. Mieleen tulee vastikään tämä amerikkalaisen suorittama massamurha, jossa hän ampui kuusi ihmistä vain sen vuoksi, koska oli neitsyt. Tämä tapaus oli varoittava esimerkki yliseksuaalisuudesta ja seksin asettamisesta elämän etusijalle. Jos ei saa ”seksiä ei ole mitään ja elämä on pilalla”, ajatteli nuorukainen ja päätti kostaa yhteiskunnalle. Amerikkalaiset puhuvat muutenkin huomattavasti seksuaalisuudesta ja seksistä. En tietenkään tiedä kaikista ihmisistä, mutta ne joihin olen tutustunut, ovat aika ronskeja ja avoimia mitä tulee seksin suhteen. Koreassa puolestaan seksistä ei puhuta juuri laisinkaan.   

Kirjoitan eräästä hauskasta seikasta, joka on tyypillinen korealaisen tapakulttuurin piirre:

Korealaiset ovat hauskoja, siinä mielessä, että heillä on hauska tapa yli-innostua. Tulee mieleen yksi esimerkki tästä: viime meditaatiosession jälkeen kokoonnuimme juomaan teetä ja eräs amerikkalainen kertoi, että hän harrastaa kick-boxingia . Kaikki korealaiset suorastaan pakahtuivat innostuksesta ja heidän suunsa ja silmänsä muuttuivat pyöreiksi. Samalla he toistelivat vau ja ooh huudahduksia ainakin viisi kertaa. Lisäksi he taputtivat käsiään yhteen. Samanlaista tapahtuu todella usein. Esimerkiksi jo se, että kerron olevani Suomesta saattaa aiheuttaa samankaltaisen reaktion (ei tietenkään aivan yhtä voimakasta). Se on kyllä hyvin huvittavaa, mutta ainakin todella mukavaa myös.