26.5.-3.6.

Nyt loppu häämöttää jo ja ajatukset on paljon siinä mitä teen sitten kun tulen takaisin ja mitä kaikkea joudun ehkä heittämään pois kun täältä lähden ja mitä tapahtuu kun menen käymään Japanissa ja kaikkea muuta sellaista. Toisaalta minun pitää vielä tehdä muutama koulutehtävä ja täällä on kuitenkin vielä paljon aikaa vietettävänä.

Minusta tuntuu, että koko viikolla ei ole liiemmin tapahtunut mitään järisyttävän ihmeellistä. Enkä sillä tavalla tiedä mitä kirjoittaisin. 

Mutta aloitan siis tiistaista.  Tiistaina olin näyttelijän työn tunnilla ja juttelimme jotain hengityksestä. En ymmärtänyt jälleen puoliakaan ja tunti oli turhauttavaa. Toisaalta olin siis loukannut jalkani joten en varmaan olisi pystynyt ottamaan osaa harjoitteisiinkaan jos sellaisia olisi ollut. En muista mitä tein illalla. En kai mitään ihmeellistä. 

Keskiviikkona oli sitten koreaa ja jälleen näyttelijäntyötä, mutta tunti olikin peruttu. Se otti jo hieman päähän, että tunti oli peruttu, mutta ehkä en menettänyt mitään hirveästi siinäkään. Torstaina luin kaiketi graduani läpi ja korjailin kirjoitusvirheitä ynnä muuta sellaista. Torstaikin taisi olla vapaapäivä enkä todellakaan muista olisinko tehnyt mitään merkittävää sinä päivänä. Aika erikoista kyllä.

Illalla menimme kuitenkin juhlimaan erään Amurin ja Audreyn syntymäpäiviä. Menimme aluksi ravintolaan syömään Chicken Kalbi eli talkkalbia. En ole varma mitä se tarkoittaa kirjaimellisesti, mutta kanaa, riisiä ja kaalia se oli. Tosin meidän pöydässä söimme naudanlihaa. Naudanliha ja kanakin paistettiin siis jälleen pöydässä ja siitä jokainen otti itselleen oman annoksen. Tämä on siis ainutlaatuinen elämys. Eikä tällaista ruokailutapaa Suomessa ainakaan pääse kokemaan. Toisaalta nyt kun täällä on aika usein jo syönyt tähän malliin, niin ei se mitään ihmeellistä ole. Ruokailun jälkeen ostimme kaupasta viinaa ja joimme kadulla Sojua. Soju on siis korealaista viinaa, joka on hyvin halpaa. Sen vuoksi sitä juodaan siis melko usein, vaikka se onkin kallista. Sitten menimme baariin ja pidimme hauskaa. Kyllä meillä hauskaa oli ja paljon tuttuja ainakin riitti sen ainakin muistan. Perjantaina oli sitten viimeinen korean tunti ja kävin ostamassa uuden kännykänkin. Oikeastaan ihan hyvä ostos, mutta en kuitenkaan tiedä, että tarvitsenko sitä sitten loppujen lopuksi. Uskon, että täällä on kuitenkin halvemmat kännykät niin kai se kannatti.

Launtaina menimme käymään Lotte Worldissa eli soulin keskustassa sijaitsevassa huvipuistossa. Pääsimme sinne ilmaiseksi, koska meidän Global Buddy ryhmä oli paras ryhmä (en oikeastaan tajua miten se määriteltiin enkä ollut itse koko ryhmässä, mutta jostain syystä sain silti ilmaisen lipun ). Se oli ihan mukavaa, vaikka en liiemmin huvipuistoista perustakaan. Tai luulin, etten pitäisi niin paljon koko reissusta, mutta oikeastaan huvipuistossa oli hyvin hauskaa. Olen onnellinen, että sain ilmaisen lipun, koska muuten en olisi varmaan mennytkään. Lotte World oli siitä erikoinen paikka, että siellä oli valtava sisäosa, jossa oli myös esimerkiksi luistelurata ja suuri halli muutenkin. Tässä hallissa järjestettiin myös hyvin outo naamiaisparaati. En tarkkaan osaa kuvailla paraatia, mutta siinä oli paljon tanssijoita ja musiikki oli hyvin imelää musikaalimusiikkia. Tanssijat vilkuttivat koko ajan yleisölle ja tanssijoiden joukossa oli satuhahmoja kuten Liisa Ihmemaassa ja Ihmemaa Ozin väkeä. Aika mainioita tanssijoita suurin osa ja naiset olivat jumalattoman kauniita. Todella monet tanssijoista ja paraatin esiintyjistä olivat länsimaisia, mutta osa oli myös korealaisa. 

Oikein onnistunut kuva ihmemaa Ozin hahmoista

Laitteista vuoristorata oli ehdottomasti kohokohta. Tavallaan paikka oli fantastinen ja huvituksia sekä laitteita riitti, mutta laitteisiin oli älyttömän pitkät jonot, joten se vähän vesitti tunnelmaa. Pahimmillaan jonot olivat ehkä puolitoista tuntia. Viikolla olisi kuulemma parempi mennä sinne huvipuistoon. Onneksi kuitenkin kaverit olivat sen verran mukavia, joten siinä mielessä hauskaa kyllä riitti. Jonottaminenkaan ei ollut niin ankeaa kun heitimme läppää samalla. Tutustuin myös uusiin korealaisiin ja joihinkin muihinkin tyyppeihin.  Nyt huono puoli tässä on vaan se, että haluan mennä joskus toistekin huvipuistoon. Mikäs sen hienompaa kuin mennä vuoristorataan ja huutaa täysillä.

Erikoinen, mutta hauska paraati

Taustalla on Disney linna.

Sunnuntaina olin metsäkävelyllä ja menimme temppeliin erään kaverin kanssa, joka halusi tulla mukaani. Temppelissä oli tänäkin sunnuntaina puolentoista tunnin meditaatio ja Dharmapuhe. Tärkein opetus taisi olla tämän kerran Dharmapuheessa se, että vaikeudet kasvattavat. En tiedä mihin tämä liittyi, mutta opettajamme eli Songsengnim kertoi siitä miten munkkiluostarissa piti olla 100 päivää puhumatta. Sinä aikana munkki koki välillä kummallisia vaikeuksia kommunikaatiossa, mutta silti hän selvisi. Hän olisi halunnut 25 digestive keksipakettia, mutta sai vain yhden paketin. Tämä johtui siitä, ettei hän osannut niin hyvin englantia. Munkki kun pyysi keksipaketteja eräältä amerikkalaiselta ja hänen olisi täytynyt lisätä viestiinsä, että hän tarvitsee nimenomaan 25 pakettia eikä vain 25 digestiiviä. En sitten tiedä miksi munkki oletti sen tarkoittavan 25 pakettia, mutta ehkä se on jotenkin korean kielessä niin.

Toinen aihe, joka tuli esille oli kasvissyönti. Eräs henkilö kysyi, että pitääkö zen harjoittajan olla kasvissyöjä ja miksi koreassa syödään nykyään niin paljon lihaa? Munkki vastasi, ettei se aiemmin ollut niin, mutta 80-luvulla elintason noustessa lihaa sai yhä useammin. Sen lisäksi joskus 400 vuotta sitten tai vielä 1800-luvulla lihaa syötiin vain kaksi tai kolme kertaa vuodessa.  Munkki vastasi myös, ettei zen harjoittajan ole pakko olla kasvissyöjä, mutta se on suositus. Hän oli myös surullinen sen vuoksi, että nykyään syödään niin paljon lihaa koreassa. Tämä liittyy enimmäkseen kehotukseen olla tappamatta.

Paluumatka temppelistä sujui rattoisasti ja kävelimme metsää pitkin melko pitkän matkan takaisin yliopistolle ja menin sitten syömään parin kaverin kanssa. Siinä oli minun sunnuntai. Oikeastaan se oli mahtava sunnuntai ja odotin seuraavaa viikkoa innolla. Karu arki kuitenkin koitti ja nyt on kaksi päivää mennyt ankeassa vesisateessa ja koulutehtäviä kirjoittaessa ja asioita järjestellessä. Pian on kuitenkin synttärit, joten juhliakin piisaa. Eilenkin olin muuten eräässä meditaatioryhmässä ja viimeistään silloin odotin, että nukkuisin mainiosti ja en tuntisi enää väsymystä. Toisin kuitenkin kävin ja tänäänkin olen tuntenut itseni hieman väsyneeksi. Johtunee kai siitä, että nyt on vaan vesisadetta ja sen lisäksi en saanut illalla nukuttua kuumuuden vuoksi ja koska kämppikseni sähläsivät jotain. Joka tapauksessa ihan hieno päivä ollut tänäänkin ja ainakin olen saanut kirjoitettua paljon koulutehtäviä. Tuntuu todella kummalliselta, koska olo on hyvin normaali, vaikka olen Etelä-Koreassa. Ehkä se on kuitenkin vaan hyvä asia. Pian palaan kuitenkin Suomeen enkä tiedä onko olo sitten enää niin normaali. Saa nähdä.

P.S. Torstaina olin ykkösten näyttelijäntyön tunnilla. Muistan selvästi miten tunnilla itkettiin jälleen rajusti ja eräs tyttö piti selvästi sykähdyttävän esityksen. Häntä opettaja ei edes liiemmin korjannut. On se näytteleminen tosiaan melko kummallinen laji, koska milloinkaan ei tiedä miksi joku osaa sykäyttää ja joku toinen taas ei.