Toinen viikkoni Etelä-Koreassa.

10.3.-16.3.

Jälleen viikko vierähtänyt ja on blogipäivityksen aika. Koko viikon ajan minulla on ajoittain pyörinyt mielessä ajatuksia mitä minun pitäisi kirjoittaa tästä viikosta ja jälleen kerran on todettava, että viikon aikana on tapahtunut todella paljon. Kuitenkin nyt alkaa tuntua myös siltä, että arki sujuu sutjakkaammin. Olen löytänyt sopivia ruokapaikkoja ja osaan tilata ruokaa helposti sekä kaupasta voi ostaa valmisnuudeleita, jotka ovat täällä paljon parempia kuin Suomessa. Lisäksi niiden valmistaminen on todella helppoa; kuten aiemmin olen todennut ,asuntolamme käytävällä on automaatti, josta saa kuumaa ja kylmää vettä.  Kuuma vesi on siis kiehuvan kuumaa vettä. Tämä on kyllä erittäin kätevää ja olisi tosi hienoa jos Suomessakin olisi kuumavesiautomaatteja joka paikassa. Täällä niitä todellakin on joka paikassa.

Tämän lisäksi koulussa on paljon ruokaloita, joissa on esillä aina päivän annokset (helpottaa huomattavasti tilaamista). Sen jälkeen kassalla tai automaatilla sanotaan sen annoksen numero, jonka haluaa tilata.  Kassalta saa sitten lipukkeen, joka viedään toiselle tiskille, josta saa annoksen. Ruuat ovat suurin piirtein saman hintaisia kuin Suomen kouluruokaloissa, mutta yleensä parempia. En nyt muista kaikkia suosikkeja, mutta esimerkiksi friteerattu porsaanleike kastikkeen kanssa on erittäin hyvää.  Global Buddyni kertoi myös, että viereisestä kiinalaisesta ravintolasta voi tilata ruokaa, vaikkapa asuntolaan. Sitäkin voisi testata joskus. Tämä kiinalainen on ehdottomasti edullisimpia ravintoloita ja kaiken lisäksi huippuhyvä paikka. Olen huomannut kuinka useat opiskelijat ovat tilanneet ateriansa esimerkiksi koulun nurmikolle tai kahvilapöydille ja syönyt kiinalaisen ravintolan ruokia. Lounasaikaan koko koulun piha onkin yleensä täynnä skoottereita, jotka kuskaavat ruokaa ravintolasta.

Mitä muuta viikon aikana on tapahtunut? Opiskelu on lähtenyt käyntiin ja se tuntuu vähän oudolta edelleenkin. On hieman turhauttavaa istua ohjauksen tunnilla ja en oikein tiedä, että pitäisikö mennä johonkin muille tunneille. Taidan vain istua siellä ja toivon, että siitä saa jotain irti. Tällä tunnilla ei juurikaan puhuta muuta kuin koreaa ja kääntäminen on auttavaa. Politiikan kurssi, joka olisi ollut englanniksi, jouduttiin peruuttamaan, koska osallistujia ei ollut tarpeeksi. Näyttelijäntyön tunti on ollut erittäin antoisaa (tosin välillä myös rankkaa). Olen oppinut näyttelijäntyön ja äänenmuodostuksen tekniikoita, joihin en ole aiemmin missään törmännyt. Lisäksi kävin katsomassa ensimmäisen vuoden oppilaiden tuntia, joka oli hyvin mielenkiintoinen sekin. Kirjoitin ylös harjoitteita, joita he tekivät ja ehkä voin oppia siitä jotain. Saatan jopa video kuvata jotain tuntia jos kehtaan. Miksipäs ei. Pitää tietenkin kysyä lupa, mutta kuitenkin. Korean kurssi on aivan mahtava ja siinä meinaan jatkaa ainakin. On todella hauskaa oppia täysin uutta kieltä ja vieläpä erittäin hauskojen luokkatovereiden kanssa.

Sen lisäksi kävin tiistaina vihdoin rekisteröitymässä Alien Registration Centerissä. Jonotus oli pitkä, mutta onneksi siedettävä. Olin kymmentä vaille seitsemän rekisteröitymisjonossa. Toimisto aukesi yhdeksältä ja pääsin pois kaksikymmentä vaille kymmenen. Jos olisin tullut edes puoli tuntia tai varttiakin myöhemmin olisin joutunut todennäköisesti jonottamaan vielä useamman tunnin, joten oli hyvä, että tulin ajoissa. Jonottaessa juttelin muutaman luokkatoverini ja naapurini kanssa ja lisäksi tutustuin uusiin ihmisiin jonossa kuten erääseen amerikkalaiseen tyyppiin, joka soittaa bändissä nimeltä Cannibal Heart. Hän kutsui minut keikalleen, joka on joskus jossain. Voisin ehkä mennäkin, mutta kuuntelin bändiä youtubesta ja suoraan sanottuna se oli aivan hirveää kuraa. En sitten tiedä harmi sinänsä, koska tämä kaveri oli todella mukava. Amerikkalaiset, joihin olen tutustunut täällä, ovat muutenkin äärimmäisen mukavia.

Connor juo kahvia ja nainen, joka tarjosi kahvia katselee taustalla.

Munkki tarjoaa teetä.

Eräs nimeltään, Connor, on hyvä tyyppi ja tulemme hyvin toimeen. Kävimme kävelemässä Bugaksanin luonnonpuistoalueella eilen ja siellä menimme erääseen temppeliin, joka sijaitsi korkealla vuoren päällä. Täällä temppelissä eräs vanha nainen tarjosi meille kahvia, jonka jälkeen munkki saapui huoneestaan ja tarjosi meille teetä. Oli hienoa nähdä korealainen teen valmistustapa käytännössä. Ensin täytyy kiehauttaa vettä ja kaataa se kulhoon, jonka jälkeen se kaadetaan toiseen kulhoon, jossa on itse teen lehdet. En suoraan sanottuna ymmärrä mitä hienoa on vihreässä teessä. Se ei oikeasti maistu millekään ja siinä on tietynlainen aromi, jonka pystyy vaivoin haistamaan. Kuitenkin jotkut, erityisesti buddhalaiset tuntuvat aivan villiintyvän erilaisista vihreän teen laaduista ja arvostavat sitä yli kaiken. Ehkä he ovat sitten valaistuneita ja pystyvät maistamaan sen hienot aromit.

Temppeli sisältä

Upea kalliomuodostelma luonnonsuojelupuistossa.

Jeesus Kristus?

Näkymä luonnonsuojelualueelta. Savusumu eli saastepilvet peittävät pahasti näkymiä.

Connor kuvaa.

Kävin tänään myös teekaupassa ja maistelin sielläkin erilaisia teelaatuja. Teekauppa oli erittäin mahtava, koska siellä pystyi todella maistamaan sitä teetä ennen kuin osti mitään. Ajattelin ostaa tästä kaupasta teetä tuliaiseksi vielä joku päivä eräälle kaverilleni, joka on innoissaan kaikista teelaaduista. Toivottavasti hän pitää siitä, jota kauppias suositteli.

Näiden tapahtumien lisäksi minun on erikseen mainostettava korealaisten ylitsevuotavaa ystävällisyyttä ja hyväsydämisyyttä, joka jaksaa edelleenkin yllättää. Eräänä päivänä, taisi olla keskiviikkona, eräs tyttö nimeltään Yeonjung tuli juttelemaan minulle yliopiston käytävillä, vaikka emme olleet koskaan ennen tavanneet missään. No ei siinä mitään, mutta hän kysyi heti puhelinnumeroani, koska minulla ei ollut puhelinnumeroa hän pyysi lisäämään minut facebook-kaverikseen ja antoi minulle sähköpostiosoitteensa. Ei siinä vielä mitään, mutta heti kun olin lisännyt hänet kaveriksi hän pyysi minut lounaalle ja lupautui auttamaan minua esimerkiksi hankkimaan puhelinliittymän ja tulemaan kääntämään tunneille, joissa olen. Kävimme torstaina lounaalla ja hän ohjasi minut Taekwondo ryhmään, johon olen nyt ilmoittautunut. Taekwondokaan ei maksa mitään ja lisäksi saan lainata taekwondo pukua. Jotenkin kaikki tämä tuntuu sellaiselta, joka voisi tapahtua vain täällä Koreassa. Ihmiset ovat aivan aidon ystävällisiä eivätkä halua välttämättä mitään vastapalveluksia. Mietin, että mitähän tämän tytön poikaystävä ajattelee siitä, että hän auttaa minua näin avuliaasti, mutta jos olemme vain ystäviä niin mikäs siinä. Aivan mahtava ihminen, pakko sanoa. Tämän lisäksi munkki  sekä vanha nainen, jotka  tapasimme temppelissä olivat aivan käsittämättömän ystävällisiä. Oli todella mukavaa kuunnella naisen puhetta, vaikka emme ymmärtäneet sanaakaan mitä hän sanoi. Munkki, jonka tapasimme osasi englantia melko hyvin. Myös lähes kaikki ihmiset, joita kohtaa kaduilla ainakin yrittävät auttaa jos kysyy neuvoa, vaikkeivät he osaisikaan Englantia.
Soul tuntuu muutenkin maagiselta kaupungilta. En ole koskaan ennen ymmärtänyt ihmisiä, jotka villiintyvät jostain tietystä kaupungista kuten vaikkapa Pietarista tai Lontoosta, mutta nyt ymmärrän. En itse pitänyt erityisemmin Pietarista tai Lontoostakaan liiemmin, mutta ehkä se johtui vain siitä, että olin turisti. Soul sen sijaan on mahtava ja voisin muuttaa tänne loppuelämäkseni jos niikseen tulee. Mutta tietenkin tämä on vain tämän hetkinen tunne ja muutaman kuukauden jälkeen kaikki saattaa tuntua vähemmän ihmeelliseltä, joka tapauksessa ei ainakaan kaduta, että tulin tänne.

Yöelämä Soulissa on myös omiaan lisäämään maagisuuden tuntua tässä kaupungissa. Torstaina kävimme Sinchonissa kolmessa eri baarissa ja tapasin siellä useita suomalaisia kuten Ilmon ja Caritan sekä joitakin ruotsalaisia ja kymmeniä muita ihmisiä, joiden nimiä en muista. Sillä ei ole väliä kenet kohtaa ja milloin. Pääasia, että on hauskaa.

Eilen kävi ilmi, että Ilmo muuttaa minun kämppääni, joten tietyssä mielessä Soul tuntuu vain pikkukylältä, jossa kaikki tuntee kaikki, mutta siltikin täällä on tuhansia mielenkiintoisia paikkoja minne mennä ja miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä, jotka voivat ruveta ystäväksesi tuosta vaan. Tämä on osa vaihto-oppilaana olemisen riemua ja ehkä myös suurkaupungissa elämisen riemua. Ennen kuin tulin tänne ajattelin, että suurkaupungit eivät ole minua varten. Nyt olen kuitenkin huomannut, että suurkaupunkielämä voi olla erittäin hienoa. Tosin, kyllä minulle oli sellainen olo tullut joskus toistekin esim. Moskovassa, mutta koskaan ennen, en ole samalla tavalla kokenut, millaista voisi todella olla elämä miljoonametropolissa.

Tänään kävin myös eräässä temppelissä nimeltään Hwa Gye Sa, jossa toimii Soul International Zen center. Temppeli on suhteellisen lähellä yliopistoani ja kävelin sieltä takaisin. Matka kesti noin puolitoista tuntia. Onneksi se oli suurimmaksi osaksi puistoaluetta. Sielläkin oli yllättäen amerikkalaisia ja paljon eri maista tulleita ihmisiä. Meditoimme ensin kaksi tuntia, jonka jälkeen eräs amerikkalainen vapaaehtoinen piti Dharmapuheen ja sen jälkeen korealainen munkki piti dharmapuheen. Kummatkin puheet olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ja innostavia. Amerikkalainen vapaaehtoinen, joka työskenteli ala-asteen opettajana, piti hauskan, rehellisen sekä maanläheisen puheen esimerkiksi vihasta hänen oppilaitaan kohtaan. Hän kertoi myös erään Theravada perinteen mukaisen tarinan hirviöstä, joka kasvoi aina kun sitä haukuttiin ja tarinan helvetistä sekä taivaasta. Munkki ilmoitti aluksi, että hän olisi kertonut täsmälleen saman tarinan kuin amerikkalainen ja sanoi sitten, että hän haluaisikin sen vuoksi antaa vuoron kysymyksille.

Puhuimme sen jälkeen niitä näitä ja munkki puhui muun muassa siitä kuinka hänen äitinsä ei pitänyt siitä, että hän on munkki ja kuinka hän koki sen välillä hankalana kun hänen veljensä kääntyi kristityksi. Nykyään hän kuitenkin kertoi pitävänsä siitä, että hänen veljensä on kristitty, koska se on antanut hänelle suunnan elämässä. Munkki oli sitä mieltä, että ennen sitä hänen veljensä ei oikeastaan tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä.  Munkki oli erittäin rehellinen ja innostava, mutta samalla myös syvällinen ja kiinnostava. Hän huomautti ja muistutteli zen- tai koreaksi seon opetuksen tärkeimmistä asioista eli siitä, että pitää elää tässä hetkessä. Eräs espanjalainen kysyi, kuinka buddhalaisuus voi auttaa ympäristöongelmissa, kuten saasteissa ja muussa. Munkki kysyi espanjalaiselta, mitä hän tekee juuri nyt. Espanjalainen vastasi aluksi, että hän on graafinen suunnittelija ja tullut työmatkalle Souliin ja muuta sellaista. Sitten munkki kysyi uudelleen, mitä hän tekee juuri nyt. Ja espanjalainen vastasi, että istun vain. Siinä oli vastaus. Munkki jatkoi, että protestointi voi auttaa tai muu vastaava, mutta se voi tuoda myös lisäongelmia, kuten liikennetukoksia ja muuta sellaista. Tämä oli mielestäni hieno zen opetus ja juuri sellainen kuin tarinoissa kuulee. 

P.S. Kävin torstaina myös Myeng-Dongin ostoskeskusalueella, jossa kävin muun muassa katolisessa kirkossa. Kirkko oli hyvin pieni, mutta ihan hauska. Tämän lisäksi kiertelin kauppoja ja ostin hienot vihreät kengät. Jee.

Niin ja täällä on eilen ja tänään ollut upeat kelit. Noin +15 ja aurinkoista. Keväältä tuntuu.