23.-29.3.

24.-29.3.

Keskiviikon villiä iltaa lukuun ottamatta on ollut melko rauhallinen viikko. Maanantaina olin jälleen ohjauksen tunnilla, josta en liiemmin pitänyt. Sen lisäksi olin Taekwondossa ja taisinpa pelata jalkapalloakin. Taekwondo oli silloin aivan sairaan rankkaa, mutta ehkä treeni on hyväksi.

Tiistaina taisimme syödä taekwondo porukan kanssa heidän kerhotiloissaan treenien jälkeen. Tällä kertaa treenit eivät olleet niin rankat.  Syöminen treenien jälkeen mahtavaa, koska meitä oli varmaan kymmenestä eri maasta. Puolet taekwondon harrastajista on Etelä-Koreasta ja puolet jostain muualta. Pakko taas mainostaa Etelä-Korealaisten ystävällisyyttä kun he tilasivat ruuat ja näyttivät meille kuinka ruokaa kuuluu syödä jne. Ravintola siis kuljetti ruuat meille. Ruokana meillä oli paistettua kanaa ja kiinalaista sipulia. En ole vastaavaa sipulia missään nähnyt, mutta siksi sitä nimitettiin. Ruoka oli aivan mahtavaa. Kana oli siis KFC tyylistä kanaa, mutta siinä oli mausteita ja muuta sellaista. Oikeastaan voi sanoa, että kyseessä oli siis fuusioruokaa. Amerikkalaista etelätyylistä kanaa, mutta mausteena oli muun muassa soijaa, chiliä ja muuta. Parasta oli kuitenkin kun jokainen kertoi vuorollaan omasta elämästään hieman.

Lopulta pystyimme kaikki huomaamaan kuinka epämääräinen käsite kansallisuus lopulta onkaan. Useat olivat kahden maan kansalaisia eivätkä välttämättä osanneet sanoa mistä olivat kotoisin. Liikuttavinta oli kun ruandalainen tyttö kertoi hänen elämästään. Hän oli syntynyt ruandassa, mutta asunut myös Kamerunissa, Keniassa ja nykyään sitten Belgiassa. Koska hänellä ei ollut vielä belgialaista passia hänen oli todella vaikeaa saada viisumia Souliin, mutta lopulta vain päivää ennen hänen lentonsa lähtöä hänen viisuminsa myönnettiin. Tässä sitä huomaa miten eriarvoisessa asemassa afrikkalaiset ovat muuhun maailmaan verrattuna. Sen lisäksi erään puoliksi ranskalaisen ja puoliksi saksalaisen tarina oli hauska. Hän osasi sujuvasti kumpaakin kieltä eikä ollut varma kumpaan maahan kuului enemmän. Aina kun hän puhui ranskaa ihmiset, sanoivat hänelle, että hänellä on saksalainen aksentti ja päinvastoin.

Keskiviikkona olin sitten Sopungin eli suomalaisten opiskelijoiden järjestämässä tapaamisessa. Siellä kokoontuivat kaikki suomalaiset Soulissa opiskelevat opiskelijat. Olin kateellinen ihmisille, jotka asuivat keskustassa, mutta on meilläkin hyviä puolia toisaalta. Jälkikäteen ajateltuna olisin kuitenkin voinut ehkä hakea johonkin toiseenkin yliopistoon, joka olisi kuuluisampi ja lähempänä keskustaa, mutta siellä ei olisi voinut opiskella pääainettani, joten tänne sitä päädyttiin. Täällä on myös se hyvä puoli, että upea luonnonsuojelupuisto on vieressä. Se toisaalta onkin sitten ainoa hyvä puoli. Ilta oli suhteellisen hauska ja päädyimme kämppikseni Ilmon ja parin muun suomalaisen kanssa viettämään iltaa pikkutunneille asti. Emme menneet mihinkään klubiin vaan olimme lähinnä rauhallisissa kuppiloissa ja söimme sekä joimme. Eräässä kuppilassa otimme vielä ison olutsysteemin, josta pystyi kaatamaan lasiin olutta. Tämän kanssa tarjottiin pientä purtavaa kuten maissia, snackseja enkä nyt muista mitä kaikkea, mutta sivupurtavat ei maksanut mitään. Mikäs sen hienompaa.

Torstaina menin melko pitkälle kävelylle luonnonpuistoalueelle toipumaan krapulasta. Kävelin kahden huipun päällä ja näkymät olivat todella fantastiset. Todellakin tässä luonnonpuistoalueella riittää nähtävää. Perjantaina olin koulussa ja myöhemmin menin käymään vielä teatterissa ystäväni Connorin kanssa. Menimme Hyehwan teatterialueelle, jossa on satoja pikkuteattereita. Suurin osa taitaa olla amatööriteattereita, mutta ammattimaiselta niiden touhu kyllä vaikutti. Esitys oli todella hauska ja mukaansatempaava, vaikka en paljon mitään siitä ymmärtänytkään. Esitys oli murhatarina, mutta muuta en esityksestä pystynyt juonellisesti käsittämään. Vaikka esitys olikin murhatarina, se oli outo sekoitus komediaa, trilleriä ja kauhua. Esiintyjät olivat aivan fantastisia ja eräs miesnäyttelijä, joka esitti useampaa roolia, teki kyllä vaikutuksen. Hän esitti muun muassa pappia ja espanjalaista Carlosta. Koko yleisö ulvoi naurusta kun hän sanoi kovaan ääneen; hallelujaa, samalla kaikkia pyydettiin nostamaan kätensä ilmaan, kuten kunnon jumalanpalveluksessa kuuluukin. Carlosta esittäessään hän puhui englanniksi hauskoja fraaseja, kuten kaam daun ja muuta sellaista. Hulvattoman hauskaa. Vaikea selittää sen tarkemmin, mutta oli kuitenkin 12000 arvoista. Esitys oli muutenkin suht osallistavaa ja yleisöä haastateltiin välissä ja etummaisten päälle roiskui hieman vettä ja muuta sellaista. Lisäksi lopuksi kaikista otettiin ryhmäkuva ja näyttelijät puhuivat jotain omana itsenään esityksen jälkeen. En kyllä ymmärrä mitä, mutta outoa se oli.  

Lauantaina kävimme eräiden uzbekistanilaisten naapuriemme kanssa syömässä, Itawoenissa uzbekistanilaisessa ravintolassa. Matkassamme oli myös samainen kiinalaine tyttö, jonka olin kohdannut ensimmäisenä päivänäni Soulin lentokentällä. Tämä kiinalainen, nimeltään Liuxin Zhou, (jouduin lunttaamaan nimen facebookista) kertoi taas tarinoita Kiinasta ja sieltä kyllä riittää kerrottavaa. Uzbekistanilaiset kertoivat myös tarinoita kotimaastaan ja se on kyllä kiehtova maa. Ikään kuin sekoitus, Turkkia, Intiaa ja ehkä Afganistani tai jotain. En tiedä. Hieno maa joka tapauksessa, jolla on paljon historiaa. Uzbekistanilainen ruoka on todella hyvää ja sitä oli paljon. Eikä hintakaan ollut mikään järisyttävä. Viidestä ruokalajista 11000 wonia. Ei paha ollenkaan. Uzbekistanilaiset ovat kuulemma muuten rakentaneet Taj Mahalin. Tätäkään en tiennyt ja kuinka olisinkaan tiennyt. Hyvä kun edes tiesin missä koko maa on. Tänään olen ollut hieman toipilaana ja muun muassa tehnyt korean laiskan läksyjä. Niin se pitää vielä mainita, että täällä on aika tiukkaa yliopistotehtävien suhteen. Opettaja tarkistaa jokaisen osalta erikseen, onko tehtävät tehty ja merkkaa sitten kirjaa onko tehty vai ei. Samanlainen meininki on kuulemma muissakin yliopistoissa, ainakin mitä tulee korean kielen opiskeluun. Mutta olipa taas hieno viikko ja saa nähdä mitä ensi viikolla tapahtuu. Toivottavasti tervehdyn pian. Ei tässä toisaalta muuta kuin pientä yskää, mutta pitää kuitenkin muistaa levätä.