17.-23.3. Arki alkaa.

17.-22.3. Arki alkaa.

Kaiken kaikkiaan hieno viikko. Nyt tuntuu siltä, että arki on vihdoin alkanut. Se on hieman ikävää, mutta toisaalta myös hyväkin asia. Ajoittain tuntuu siltä, että on ärsyttävää kun ei ole jääkaappia eikä kokkausmahdollisuutta, mutta enimmäkseen se ei haittaa yhtään, koska esimerkiksi yliopistolla on mahtavat ruokailumahdollisuudet.  Enää Soul ei tunnukaan niin ihmeelliseltä ja se on harmillista, mutta täällä on kuitenkin edelleen lukemattomia paikkoja joihin mennä, siis sellaisia, joissa en ole vielä käynyt (Soulin torni oli kuitenkin mahtava kokemus ja lisäsi taas ihmeellisyyden tuntua tässä paikassa).

 Muutamia uusia paikkoja, joissa olen tällä viikolla käynyt, olivat ainakin Hongdae ja lisäksi tutustuin Sinchoniin paremmin. Kiertelin myös hieman enemmän Sejongin aluetta ja kävin Jogye lahkon päätemppelissä. Tämän temppelin vierellä oli myös buddhalaisuuden informaatiokeskus, jossa oli eräs nunna, jonka kanssa pystyi juomaan teetä. Nunna on Koreaksi bihuni ja hän kertoi minulle korean 16 eri buddhalaisesta temppelistä, joissa on englanninkielisiä ohjattuja temppelivierailuja. Juttelimme yhteensä noin kaksi tuntia ja joimme teetä. Nunna sanoi myös milloin vihreä tee maistuu hyvältä. Se on silloin kun mieli on kirkas ja puhdas. Eli kuten ounastelin nauttiakseen vihreästä teestä täytyy olla valaistunut. Minun pitää kyllä myöntää, etten erityisemmin nauti vihreästä teestä, mutta ei se pahaakaan ole. Toisaalta tämä tee, jota join hänen kanssaan oli kyllä parempaa kuin se tee, jota join teekaupassa viime viikolla. Jongnon alueella on myös hauskoja pikkukujia, joista tuli mieleen Thaimaa. Tämän pikkukujia sisältävän alueen nimi Jongnon sisällä, on muistaakseni Ilseon. Ne olivat varmaankin vanhaa kaupunkia.

Tänään kävin taas kävelemässä Bukhansanin luonnonsuojelualueella, joka oli virkistävää. Klubi ilta oli eilen melko rankka ja ei mikään mahtava. Oli suhteellisen hauskaa, mutta oli myös todella paljon ikävyyttä ilmassa kuten se, ettemme päässeet erääseen klubiin vain, koska olimme ulkomaalaisia. Tämän klubin tai baarin edustalla oli kyltti, jossa luki, että ulkomaalaisia ei saa tulla baariin. Olimme suunnitelleet menevämme tähän baariin, koska siellä sai juoda ilmaiseksi niin paljon kuin halusi ja sisäänpääsy oli vain 15000 wonia. No ulkomaalaisia ei kuitenkaan sisään otettu, joten jouduimme muuttamaan suunnitelmiamme ja menimme toiseen baariin. Aika shokeeraavaa.

Ilta oli kuitenkin enimmäkseen viihdyttävä, paitsi loppuillasta kun jäin itsekseni baariin. Sitten näin kuitenkin vielä paria kaveria ja menin toisen kanssa metroon. Toinen meni jonkun naisen kanssa johonkin. Hän kuitenkin joutui ottamaan metron takaisin ja en tiedä mitä hän sitten teki. Toinen kaverini meni häntä vastaan, mutta minä menin kotiin. Nukahdin metroon ja menin melkein päätepysäkille. Lopulta olin vasta puoli kahdeksalta kotona. Melko rankka ilta kyllä.

Kävelyretkellä (launtaina 22.3.) luonnonsuojelualueella löysin uuden huipun, josta oli vielä hienommat näkymät kuin edellisestä paikasta. Ehkä huomenna kiipeän aivan huipulle asti. Saa nähdä. Joka tapauksessa luonnonsuojelualue on valtava ja siellä kyllä nähtävää riittää. Törmäsin myös joihinkin outoihin heppuihin, varmaankin shamaaneihin, joista olen kuullut täällä. He olivat kyllä pukeutuneet ihan tavallisesti, mutta he suorittivat jotain rituaalia kivellä istuen. Eli lauloivat kovaäänisesti, istuivat kiven päällä ja heiluttelivat hitaasti käsiään. Eräs mies kailotti kovaan ääneen jotain rytmikästä puheenpartta, joka kuulosti hieman resitaatiolta tai muulta vastaavalta. En ole varma oliko hän shamaani, mutta sellaisia olen kuullut täällä olevan. Oli outoa törmätä sellaiseen kuitenkin näin arkipäiväisessä ja yllättävässä tilanteessa. Tämän lisäksi hänellä oli aivan tavalliset vaatteet. Kaikkiaan näitä shamaaneja taisi olla kuusi kappaletta kahdessa eri paikassa. Yhdessä paikassa oli mies ja kaksi naista ja toisessa paikassa kolme naista. Kaikki messusivat kuitenkin yhtä aikaa. Pitäisi varmaan tutustua lisää siihen keitä he olivat ja mitä he tekivät, mutta en tiedä kuka osaisi kertoa. Ehkä korean opettajamme?

Korealaiset ovat edelleen hyvin ystävällisiä. Esimerkiksi kämppikseni osti eilen ananaspurkkeja kaikille huonetovereille. Lisäksi toinen kämppikseni tarjosi eilen lihanyyttejä, joita en ollut ennen maistanutkaan. En ole kyllä vieläkään saanut korealaista puhelinliittymää, vaikka eräs random tuttavuus, josta kirjoitin viime viikolla, niin kovasti lupasi auttaa minua siinä asiassa. En ole kylläkään yllättynyt, ettei hän olekaan auttanut, mutta minua risoo se, etten koskaan saa ketään tuttavaa puhelinkauppaan kanssani. Global Buddyakin näen kerran viikossa enkä muista mainita siitä asiasta ja jos menen itse kauppaan he vain sanovat, että tarvitsen alien registration cardin. Tiedän, että on mahdollista saada prepaid liittymä, mutta puhelin kaupoissa on hankala asioida kielimuurin takia, lisäksi minulla on parempaakin tekemistä kuin ravata jossain puhelinkaupassa. Toisaalta olen pärjännyt vallan mainiosti ilman puhelintakin.  Tämä tuttava josta kerroin ei myöskään päässyt auttamaan minua kääntämään tunnilleni, josta en ole yllättynyt, koska se oli outo lupaus. No joka tapauksessa hän on edelleen hyvin ystävällinen ja korealaiset muutenkin ovat. Esimerkkejä on niin paljon, etten pysty niitä edes kirjoittamaan kaikkia.

Tässä kuitenkin eräs esimerkki ystävällisyydestä, joka nyt tulee mieleen, josta on syytä kirjoittaa.  Erään kaverini global buddy ja hänen ystävänsä veivät meidät syömään Sinchoniin. Ravintolan nimi oli joku Galbi tai sellainen. Galbi on kanaruokalaji, joka oli aivan törkeän hyvää. Se oli tulista, mutta siinä oli myös paljon aromeita ja muita mausteita. Kana paistettiin keskellä pöytää. Se siis tuotiin pöytään raakana ja se paistui siinä samalla kun odotimme. Kanan kanssa tarjottiin kaalia ja myöhemmin paistettua riisiä. Riisi paistettiin kanakastikkeessa. Riisin päälle laitettiin myös juustoa ja lopputulos muistutti hieman lasagnea. Korealaiset ystävämme pitivät huolta siitä, että meillä oli alkuruokia ja hoitivat myös kanan paistoa, vaikka tarjoilija olikin siitä päävastuussa. Tälllaisissa pienissä asioissa se ystävällisyys tulee ilmi.

Sinchonissa porukalla

Ravintolassa

Tarjoilija paistaa ruokaa pöydässä.

Viikon kohokohtia olivat ainakin jimgilban eli saunavierailu ja sitä edeltävä ruokailu sekä eilinen klubi-ilta. Jimgilban oli Sinchonissa ja se oli paljon pienempi kuin ensimmäinen jimgilban, jossa kävimme.

Oppitunneista sen verran, että suhde opettajiin on melko avoin ja lämmin, vaikka aiemmista kirjoituksista olisi ehkä saanut toisenlaisen käsityksen. Kirjoitin, että korealaiset nousevat seisomaan opettajan tullessa, mutta enää he eivät kuitenkaan näin tee. En tiedä miksi ensimmäisellä tunnilla tehtiin niin, mutta ihan hieno juttu sekin oli. Opettajiin on oikeastaan hyvin rento ja lämmin suhde, mikä on hienoa.

Korealaiset ovat muutenkin eräässä suhteessa ystävällisempiä kuin esimerkiksi eurooppalaiset ja tämä on se, että he siivoavat usein ilman palkkaa ja tekevät muutenkin paljon vapaaehtoistyötä. Esimerkiksi turistiauttajat kaduilla ovat vapaaehtoisia. Sen lisäksi erään klubi-illan päätteeksi asiakkaat jäivät siivoamaan klubissa. Tämä oli ehkä hieman underground-klubi, koska siellä sai muutenkin polttaa tupakkaa. Koreassa ei melkein missään saa polttaa tupakkaa ja joka paikassa on erikseen kieltoja tupakoinnin takia, kuten vessoissa ja luonnonsuojelualueilla yms. Tämän lisäksi siivosimme oppilaiden kanssa erästä luokkahuonetta. Miksi ei? Tosin onhan se omituista. Luulisi, että yliopisto järjestäisi kunnolla siivouksen. Tämä tapahtui kuitenkin remontin jälkeen, joten ehkä sinne ei ollut vain ehditty hommata siivoojia.

Mainitsen vielä eräästä hauskasta tavasta. Korealaiset pesevät hampaitaan koko ajan. Esimerkiksi yliopiston vessassa olen nähnyt usein ihmisiä hampaitaan pesemässä. Sen lisäksi kämppikseni pesee koko ajan hampaitaan; aamulla, iltapäivällä ja illalla. Näiden lisäksi näin myös Korean kansan historian museossa erään tyypin pesevän hampaitaan. Erittäin outoa. Toki hyvä tapa, eihän siinä mitään. 

P.S. Opin myös korealaisia juomaleikkejä kun kävimme korealaisten ystäviemme kanssa Sinchonissa. Nämä ovat niitä leikkejä, joista tulee aivan valtava meteli kun korealaiset niitä leikkivät. Näistä leikeistä olin kirjoittanut aiemmissa kirjoituksissa. Kuten sanottua, korealaiset osaavat olla erittäin äänekkäitä. Ei nyt tule mieleen erityistä esimerkkiä, mutta välillä korealaiset vain huutavat jotain johonkin tilanteeseen liittyen.  (huom. lisätään tähän, että taekwondo tunnilla, jossa olin tänään 24.3. huudetaan ja todella lujaa) Muitakin paikkoja on varmaan, mutta niitä ei nyt tule mieleen. Vähän huonosti selitetty, mutta ehkä jotkut ymmärtävät.
Juomaleikissä lauletaan aina ennen juoman juomista erästä laulua, joka on suurin piirtein samanlainen kaikkialla, mutta jokaisessa yliopistossa, on siitä erilaisia variaatioita. Siinä lauletaan suurin piirtein, että; juo, juo, se tekee hyvää ja niin edelleen.

Laulua ennen määritellään erilaisin tavoin kuka juo, esimerkiksi syömätikut voidaan osoittaa johonkin henkilöön. Joukosta valitaan yksi henkilö, joka sanoo jonkun numeron. Sitten tämän numeron avulla katsotaan mistä mihin syömätikut osoittavat. Jos numero on esimerkiksi seitsemän, lasketaan seitsemään syömätikkujen osoittamaa reittiä. Tämän lisäksi on olemassa esimerkiksi leikki nimeltään, Baskin Robbins 31. Ehkä selitän joskus toiste miten tätä pelataan, mutta pelin nimi tulee siitä, että Baskin Robbins jäätelökaupassa on 31 eri makua. Todella hassua.

23.3.

Kävimme katsomassa kuningas sejongin palatsia ja menin sen jälkeen käymään vielä seoul towerissa, joka oli suhteellisen lähellä. Erittäin hieno päivä. Sejongin palatsissa oli paljon eri vaihto-oppilaita ja heidän global buddyja. Seoul tower oli todella mainio paikka, josta näki koko soulin. Mikäs sen hienompaa.