28.4.-13.5.

28.4.-4.5.

Tällä ajanjaksolla ei tainnut tapahtua mitään merkittävää. Kävin Taekwondossa ja varmaan joskus baarissakin. Eipä muuta erityistä.

Lisään tähän nyt sitten muutamia kulttuurisia huomioita. Miehet ovat täällä selkeästi avoimempia tai ehkä vähemmän ahdistuneita mitä tulee miesten väliseen läheisyyteen ja intiimiin kanssakäymiseen. En tarkoita sitä, että miehet olisivat täällä enemmän jotenkin homoseksuaaleja vaan esimerkiksi pakaroiden hieronta ei ole millään tavalla ongelmallista taekwondo tunnin jälkeen. Muutenkin miehet puhuvat avoimemmin seksuaalisista asioista esimerkiksi vertailevat peniksen kokoja suihkussa tai jotain muuta vastaavaa. Tämän sain kokea taekwondo tunnin jälkeen kun menimme suihkuun. Tämä suihku oli siis yhteissuihku. Eräällä korealaisella oli huomattavan iso penis ja ihmiset osoittivat häntä ja nauroivat. Se oli aika noloa. No en sitten tiedä oliko tämä vain jotain poikamaista käytöstä. Tuskin vanhat miehet tekisivät samalla tavalla. Tästä olen kai aiemminkin maininnut, mutta korealaisille ei ole ongelma olla alasti saman sukupuolen edustajien läsnä ollessa. Individuaalisuus ja yksilön rajat eivät ole muutenkaan niin tarkkoja täällä. Esimerkiksi kämppikseni saattaa pitää ovea auki kun hän käy suihkussa; siis ovea käytävään. Muitakin esimerkkejä löytyy esimerkiksi Jingjilbanista, joka on siis korealainen kylpylä.  Korealaisessa kylpylässä miehet tepastelevat alasti aulassa aivan muina miehinä. Suomessa vastaavaan törmää vain saunassa. En tarkoita, että sellaista tarvitsisi Suomessa enemmän. Mutta en usko, että koreassa on kuitenkaan mitään nudisti rantoja, koska vastakkaista sukupuolta tuskin halutaan nähdä alasti ja sellaista ei varmaankaan täällä sallittaisi. 

Mitä tulee penisten vertailuun  en ole ainakaan koskaan ole Suomessa törmännyt vastaavaan ilmiöön ja Englannissa tällainen olisi todella kammoksuttavaa. Ellei sitten jommassakummassa tätä tehdä umpihumalassa. Euroopassa seksuaalisuus on jollain tavalla muutenkin tabu. Esimerkiksi Aasiassa kysytään hyvin avoimesti onko tyttö tai poikaystävää ja jos ei ole niin, sen jälkeen kysytään, että miksi. Tämä oli oikeastaan minun tehtävänä ohjauksen tunnillakin. Minun tuli siis kysyä eräältä henkilöltä miksi hän ei ole parisuhteessa ja tehdä aiheesta haastattelu. En sitten tiedä onko tämä vain korealaisten piirre, mutta useat kiinalaisetkin ovat kyllä kysyneet minulta, että miksei minulla ole tyttöystävää. Nykyään Suomessa saa olla melko rauhassa tämänkin asian suhteen, lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia. Kulttuuri on siis selvästi länsimaissa erilaista mitä tulee sinkkuuteen. No tämä nyt ei varmaankaan tullut kovinkaan monelle yllätyksenä, mutta jos vertaa esimerkiksi Englantia ja Suomea niin jopa Englantiin verrattuna sinkkuus on hyväksyttävämpää Suomessa. Toisaalta Englannissa asiaa ei oteta esille ja sen katsotaan olevan hieman häpeällistä, joskin tämä häpeä häivytetään vitsailun alle. Täällä sinkkuus on vain ihmettelyn aihe. Enkä tiedä sitten mitä ihmiset ajattelevat siitä. En ole ainakaan sen tarkemmin asiasta kenenkään kanssa jutellut. Mutta eivätpähän nämä ihmiset ole suinkaan yhtä epätoivoisia parisuhteen metsästämisessä kuin jotkut englantilaiset. Suomalaiset ovat mielestäni vain suhteellisen hyväksyviä sen suhteen, että he nyt sattuvat vain olemaan sinkkuja. Kiinalaiset puolestaan eivät edes pidä asiaa mitenkään ihmeellisenä. Etenkään jos ikää ei ole enempää kuin 25. Tämä on oikeastaan hyvin kiehtova aihe ja asiasta löytyisi paljonkin tutkittavaa jos raapaisisi pintaa syvemmältä. Toisaalta loppujen lopuksi kulttuurien väliset eroavaisuudet ovat vaikeasti havaittavissa ja mahdoton todeta ehdottomasti. Totean kuitenkin, että nämä ovat vain havaintoja, joita olen itse tehnyt ja mielestäni niissä on vahva totuuspohja. Olisi mainiota joskus tutkia asiaa tarkemmin ja enemmän, mutta tässä vaiheessa en kyllä yhtään tiedä, että miten tällaisen tutkimuksenkin toteuttaisin.

Pointtina tässä vertailussa oli kuitenkin se, että korealaiset puhuvat avoimesti peniksen pituudestaan, joka on kyllä minulle eurooppalaisen hyvin hankalaa. 

2.5.-13.5.

Seuraavaksi lisään sitten viikon muita tapahtumia. En muista tarkalleen mitä muuta viime viikolla tapahtui. Tuskin mitään kovinkaan merkittävää, koska minulla oli aikaa kirjoittaa tällaista sontaa. Yksi asia oli kuitenkin se, että en saanut puhelinliittymää hankittua, koska puhelimeni ei ollut yhteen sopiva korealaisten sim-korttien kanssa. Periaatteessa voisin kyllä hankkia uuden puhelimen, mutta en taida oikein jaksaa tai viitsiä. Viime viikolla kävin siis myös Busanissa. Tai tarkalleen ottaen tulimme viikko sitten tiistaina takaisin ja lähdimme perjantaina 2.5. 5. ja 6. toukokuuta olivat yleisiä lomapäiviä, koska oli Buddhan syntymäpäivä. Tai 5.5. oli lasten päivä ja 6.5. siis Buddhan syntymäpäivä. 

Busaniin menimme yhteensä noin parinkymmenen vaihto-oppilaan kanssa ja meno oli sen mukaista. Joimme paljon viinaa ja nähtävyyksien katselu jäi vähemmälle. Matka tuli kyllä kalliiksi, mutta hostelli ei maksanut niin paljon, koska majoituimme kaikki yhteen huoneeseen. Kyllähän siitä kertyi tietenkin paljon vaivaa kun majoitus ei ollut mitään luxus tasoa, mutta olipahan ainakin yhteinen huone, jossa ryypätä. Kyllä kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että hauskaa oli, vaikka väsymys painoikin kaksi päivää matkan jälkeen. Kävin myös uimassa pari kertaa, mutta vesi oli pirun kylmää. Busan on siis korean etelä-kärjessä sijaitseva 3 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa on paljon rantoja. Loma-aikana tämä kaupunki täyttyy korealaisista ja kuulemma kaupungissa oli juuri tämän loman takia huomattavasti ruuhkaa. Olimme hieman syrjäisemmällä rannalla, joten ainakaan ranta ei täyttynyt turisteista. Juhlimisen lisäksi kävin eräässä temppelissä ja erään saksalaisen Martinin kanssa Busanin keskustassa. Siellä näimme kalatorin, Busanin tornin ja Busanin filmifestivaalikeskittymän. Busanissa järjestetään lokakuussa Aasian suurin filmifestivaali. Tämä festivaali on varmasti todella iso. Siinä mielessä oli hienoa todistaa tällaista kulttuurinähtävyyttä.

Busanin keskustasta menimme käymään Gamcheonin kulttuurikylässä, jossa oli mielenkiintoisen näköisiä taloja. Ne olivat värikkäitä ja maalattu kuin taideteoksiksi. Koko kyläkeskittymä muistutti paljon brasialiaisia slummeja, joita olen nähnyt kuvissa. Kylä oli oikeastaan kuin pala historiaa. Siinä mielessä se oli siis upea nähtävyys, koska kaikki talot ovat säilyneet samanlaisina 50-luvulta asti.

Kun tulimme takaisin Souliin menin käymään keskustassa Jogye-lahkon päätemppelissä. Siellä vietettiin siis Buddhan syntymäpäivää. Seremonia oli valtaisan hieno ja temppelin aukio oli täynnä väkeä. Munkit resitoivat ja soittivat yhteen menoon melkein tunnin. Pakko ihailla heidän äänen kestävyyttään, koska sama mies lauloi mikrofoniin melkein tunnin putkeen. Tämän lisäksi pidettiin joitain puheita ja ihmiset kävivät kumartamassa buddhapatsaalle ja asettivat kukkia aukion edessä kukka-asetelman eteen. Ehkä kukkien asettaminen liittyi jotenkin veneturmaan. Mene ja tiedä, joka tapauksessa aukion edessä ei ollut buddha-patsasta. 

Lyhdyt olivat valaistu Buddhan syntymäpäivän kunniaksi. Väriloisto oli upeaa.

Muuten viikolla ei tainnut tapahtua mitään merkittävää. Kärsin väsymyksestä ja flunssasta melko pitkään. Kävin kuitenkin perjantaina, kun olin tervehtynyt ja jälleen pirteä, ystävieni kanssa eräässä kauppahallissa Soulin keskustassa. Kauppahallin nimi taisi olla Tonginsijang tai jotain sinne päin. Kauppahalli oli oikein loistava ja siellä sai 5000 wonilla hyvää ruokaa. Tämä oli siis osa korean kurssia ja meidän piti ostaa koreaksi ruokia. Kyllähän se ihan suht hyvin sujui, mutta tuntui kyllä melko avuttomalta heti kun mummo alkoi solkkaamaan koreaa. Sen lisäksi kävin perjantaina vielä Norebangissa eli korealaisessa karaokessa. Karaokessa valitaan huone johon mennään kavereiden kanssa. Norebang tarkoittaa siis kirjaimellisesti musiikkihuonetta. Norebangissa oli ihan mukavaa käydä, vaikka en juuri laulanutkaan. Oli vaikeaa keksiä mitä kappaleita laulaa ja lähdin hieman aiemmin pois kuin muut. Oli kuitenkin mukavaa kuulla kuinka korealaiset ja kiinalaiset lauloivat. Eräs kiinalainen ystäväni lauloi hyvin kauniisti kaikenlaisia kiinalaisia kappaleita ja tämän lisäksi joitakin englantilaisiakin kappaleita. Itse lauloin Beatlesin Let it be’n ja sen lisäksi Rolling Stonesin I can’t get no satisfactionin. Jälkimmäinen meni huonosti, mutta ensin mainittu oikeastaan suht hyvin. Let it Be on oikeastaan melko helppo laulaa. Illalla menin vielä uzbekistanilaiseen ravintolaan, jossa söimme uzbekkien ja useista eri maista tulleiden ystävien kanssa. Joukossa oli ainakin amerikkalaisia, kolumbialaisia yksi venäläinen ja muutama korealainen. Oikein hieno ilta, sillä illalla menimme vielä baariin. Seuraavana päivänä kävin illalla meditoimassa. Tällä kertaa international Seon Centerissä. Se oli oikein hieno kokemus, sillä tämä oli jälleen hyvin erilainen meditaatio kokemus mihin olen tottunut. Siis kävely oli samanlaista kuin Thaimaan meditaatiokeskuksessa, mutta istuminen oli puolestaan enemmän japanilaistyyppistä. Munkki painotti myös sitä, että meditaatiossa voi keskittyä milloin mihinkin ilmiöön, aina riippuen siitä mikä ilmiö sattuu olemaan pinnalla kyseisenä hetkenä. Kävelyssä on tarkoitus keskittyä vartalon liikkeeseen, mutta jos jokin ajatus, tunne tai muu ilmiö häiritsee tai on pinnalla, silloin tulisi keskittyä tähän ilmiöön. Tämä oli oikeastaan samanlaista opetusta kuin Thaimaassa. Todella mielenkiintoista, sillä tämän pitäisi olla Seon eli Zen koulukuntaa. Kaipa kaikki meditaatio on vaan samaa shittiä, mutta eri paketissa. Lauantaina kävin sitten jälleen Soul Forestissa muutaman ystävän kanssa. Maanantaista en oikein muista, mutta tänään kävin taas vuorilla vaeltamassa Bukhansanin kansallispuistossa. Pakko sanoa, että oli kyllä hieno reissu. Oli vaan uuvuttavaa mennä tunnille sen jälkeen. Vaellus kesti kuitenkin 6 tuntia, mutta oli se kuitenkin sen arvoista. Oikein hienot maisemat ja vieläpä aivan koulumme vieressä.