14.-19.5.

14.-19.5.

Jaaha. On taas blogipäivityksen aika. Tällä kertaa on lyhyempi aikaväli, josta kirjoitan. Oletuksena on siis, että tekstistäkin tulee lyhyempi. Olen kuitenkin joka kerta sanonut, että tällä kertaa lyhyt teksti, joten ei voi vielä tietää minkä pituinen tekstistä tulee. Mitä tapahtui siis viime viikon keskiviikkona? Pitänee aloittaa siitä. Kärsin muistaakseni jonkin asteisista vatsavaivoista, mutta kävin silti koulussa. Täällä varoiteltiin tuhkarokosta, mutta onneksi suomalaiset ovat rokotettu tuhkarokkoa vastaan. Perjantaina jokaisella oppilaalla olisi ollut mahdollisuus mennä ottamaan itselleen rokote ilmaiseksi minä tahansa ajankohtana liikuntasalissa. En kuitenkaan käyttänyt tätä vaihtoehtoa.

Niin ja nyt muistankin mitä muuta keskiviikkona tapahtui. Kävimme muutaman ystävän kanssa, eli kämppikseni, erään venäläisen, erään kolumbialaisen ja yhden amerikkalaisen kanssa katsomassa konserttia Soul Arts Centerissä. Konsertti oli nykyklassista eli omituista meteliä. 

Konsertissa oli yhteensä kuusi esitystä ja yksi niistä oli tanssi sekä multimediateos. Konsertti oli oikein hieno, joskin ajoittain muistan kärsineeni omituisesta musiikista. Muistan kuitenkin nauttineeni ensimmäisestä kappaleesta ja joistain muistakin, jotka onnistuivat yllättämään erikoisilla äänillä tai sointukuvioilla. Tanssiesitys oli erityisen hieno ja siinä oli säestyksenä pelkästään saksofoni, joten en tiedä voisiko tätä sitten kutsua nykyklassiseksi musiikiksi. Joka tapauksessa se oli nykytaidetta aivan varmasti. Soul Arts Center oli miljöönä oikein upea ja kerta kaikkisen valtava. Paikalla oli myös suihkulähde ja esityksen jälkeen jäimme katsomaan suihkulähteen valomusiikkishowta, jossa suihkulähde ”tanssi” musiikin tahtiin. Se oli kertakaikkisen hieno kokemus. En muista tarkkaan mitä musiikkia soitettiin, mutta jotain klassista se kuitenkin oli. Koko Soul Arts Centerin aukio oli hieno paikka ja kuu loisti kun tulimme aukiolle. Tästä kokemuksesta jäi hienot tunnelmat. 

Torstai oli vapaapäivä, mutta menin huvikseni seuraamaan ensimmäisen vuositason näyttelijäntyön tuntia. Periaatteessa päivä meni hukkaan, koska juuri sillä tunnilla he sattuivat vaan keskustelemaan opettajan roolista tai muusta sellaisesta. Mutta sain kuitenkin todistaa oppilaiden yllätystä opettajan päivän kunniaksi. Puolet oppilaista teeskenteli olevansa myöhässä ja saapuivat kakun kanssa tunnille, samalla valot sammutettiin ja kaikki lauloivat jotain laulua sekä taputtivat rytmikkäästi. Opettaja liikuttui oikein paljon ja itsekin yllätyin iloisesti tästä hauskasta yllätyksestä. Muuten tunnilla ei sitten tehtykään mitään mielenkiintoista, joten se harmitti hieman, että tulin huonoon saumaan tälle tunnille. 

Kävin samaisena päivänä myös puhumassa eräälle professorille, joka käänsi erään tehtävän puolestani. Samalla näin kaksi oppilasta, jotka olivat juuri palauttaneet lopputyönsä. Professori ja oppilaat söivät lounasta ja myöhemmin he joivat kahvia. Sain itse juoda kahvia ja se oli oikein hauskaa. Opettajat tarjoavat siis oppilailleen usein kahvia, lounasta tai jopa makkolia eli alkoholia. Toisaalta oppilaat antavat myös melko usein lahjoja opettajalle. Melko mukavaa todistaa tällaista ystävällisyyttä. 

Illalla join kämppikseni ja erään suomalaisen kanssa olutta, mutta en mennyt mihinkään juhlimaan, vaikka se hieman houkuttikin. Perjantaina en tainnut tehdä mitään mielenkiintoista ja launtaina lähdin Gangwhan saarelle. Tällä saarella otin osaa Temple Stay ohjelmaan, joka oli kyllä todella upea kokemus. Temple Stay on lähinnä turisteille tarkoitettu korealaiseen temppelielämään tutustuttava vierailu, joka on hyvin suosittu. Lähdin siis jo aamu seitsemältä Soulista kohti Gangwhan saarta, jossa oli Jeondeungsan temppeli. Kyseinen temppeli on vanhin temppeli koko Korean niemimaalla, joten siinä mielessä paikka oli myös historiallisesti erityinen. Olin perillä temppelissä noin puoli yhden toista maissa. Periaatteessa matka ei ole pitkä, mutta julkisilla paikkaan kulkeminen oli hieman hankalaa joten siinä kesti. Aluksi kiersin temppelin vierellä sijaitsevan linnoituksen, joka oli rakennettu varmaankin joskus 1700-luvulla. Paikkaan oli hyökätty useita kertoja muun muassa mongolialaisten, ranskalaisten, japanilaisten ja amerikkalaisten toimesta. Kuitenkin temppeli oli säilynyt ja siellä on säilytetty muun muassa alkuperäistä korean kielistä tripitakaa eli buddhalaista sutraa, joka tarkoittaa buddhalaisten opinkappaleita. Tripitaka tarkoittaa puulevyille kirjoitettuja buddhan alkuperäisiä sutria.

Ohjelma alkoi siis kello yhdeltä päivällä ja ensin meidät toivotettiin tervetulleeksi munkin toimesta. Sitten esittelimme toisemme. Paikalla oli ehkä seitsemän amerikkalaista, yksi englantilainen, neljä intialaista, noin viisi kiinalaista joitakin Indonesiasta ja Thaimaasta ja joitain muitakin kansallisuuksia varmasti. Melkein kaikki amerikkalaiset olivat sotilaita tai sotilasupseereita. Se oli jotenkin hupaisaa, koska he olivat todella isokokoisia ja erottuivat selvästi joukosta.  Noin kolmasosa osanottajista oli korealaisia. Korealaiset olivat kaikki opiskelijoita joko lukiossa tai yliopistossa. Tunnelma oli leppoisa ja paikalla oli paljon tyttöjä, jotka olivat innokkaita tutustumaan toisiinsa. Munkki piti meille melko pitkän puheen, jossa hän muun muassa puhui siitä kuinka tärkeää on rakastaa omaa kotimaataan. Sitten menimme temppelikierrokselle. Temppelikierros oli erittäin opettavainen ja tällä kierroksella opin muun muassa sen miksi joskus buddhan patsaan vieressä on ihmisiä esimerkiksi jonkin valtikan tai muun kanssa. Nämä muut henkilöt buddhan vieressä ovat tietynlaisia buddhan opetuslapsia.   

Buddhia on myös monenlaisia. Yksi niistä on Avalokiteshvara, joka tuomitsee ihmisiä helvettiin tai taivaaseen.  Oli mielenkiintoista havaita, että temppelissä kuvattu helvetti oli oikeastaan hindulaisten kuvaus helvetistä, jossa oli hindulainen demoni. Tämän eräs intialaisista osasi huomauttaa. 

Temppelikierroksen jälkeen soitimme dharmainstrumentteja eli isoa kelloa, jota soitettiin yhteensä 28 kertaa. Myöhemmin menimme buddha seremoniaan ja sitten meditoimme jonkin aikaa. Meditaatio oli antoisaa, mutta olisi mielestäni saanut kestää pidempään. Nukahdin kuitenkin onneksi melkein heti meditaation jälkeen noin yhdeksältä ja se oli hyvä, sillä herätys oli aamuneljältä. En ollut aamulla mitenkään erityisen väsynyt, mutta muistan elävästi kuinka näin sellaista unta, että temppelissä käytetty herätys instrumentti oli erään unessani olevan henkilön änkytystä tai muuta vastaavaa. Tämä instrumentti oli siis tietynlainen lyömäsoitin, joka muodosti yksitoikkoisen rytmin. Oli huvittavaa huomata, että tämä ääni muuttui unessani erään henkilön änkytykseksi. J

Joka tapauksessa aamu alkoi hienosti, sillä menimme heti aamuseremoniaan, jonka jälkeen saimme nähdä upean auringonnousun. Tämän jälkeen teimme 108 kumarrusta. Siihen on syykin miksi teimme juuri 108 kumarrusta, mutta en muista sitä tarkalleen nyt. Ehkä lisään syyn vielä myöhemmin tähän. Se liittyi kuitenkin jollain tapaa siihen, että on olemassa 6 kärsimykseen johtavaa syytä tai 6 estettä valaistumisen tiellä kaiketi. Sitten on 6 jotain muuta juttua ja 6 kertaa 6 on 36. Sen lisäksi on kolme jotain muuta asiaa ja 3 kertaa 36 on 108.

 108 kumarrusta oli oikein hienoa aamujumppaa, sillä jouduimme kumartumaan lattiaan asti. Tämä tapahtui tietenkin tyynyjen päällä, mutta ei ollut kuitenkaan mitään lasten leikkiä. Joka tapauksessa noin 30 kumarruksen jälkeen homma sujui kuin automaattisesti, tosin hiki siinä hommassa kuitenkin tuli. Ensimmäiset kolme kumarrusta olivat vannominen siitä, että turvaudumme, Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Eli Buddhaan, Totuuteen ja Seurakuntaan näin vapaasti suomennettuna. Loput kumarrukset olivat esimerkiksi katumusta siitä, että on joskus vahingoittanut, luontoa, muita ihmisiä, perheen jäseniään ja eläimiä sanoillaan ja teoillaan. Jotkin kumarrukset olivat siitä syystä, että vannoimme tekevämme parannuksen tietyistä asioista ja lupasimme olla parempia ihmisiä tästä lähtien. Oikeastaan näistä kumarruksista tuli ihan hyvä mieli ja kyllä näitä asioita tietenkin ajatteli samalla kun kumarruksia teki.

Taustalla oli siis video, jossa oli korean kielinen miesääni, kuvia Dalai Lamasta, ihmiskunnasta ylipäätään, luonnosta ja kaikesta mahdollisesta. Video oli säestetty hienolla musiikilla ja kaikki korean kieliset sanat oli laitettu englanniksi tähän. Olen varma siitä, että jos tekisin joka päivä nämä kumarrukset minusta tulisi parempi ihminen. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan toteudu ainakaan näillä näkymin, mutta joka tapauksessa pystyn ymmärtämään tämän idean kumarruksien taustalla. Seuraavaksi taisimme syödä aamiasta, joka oli seremoniallinen rituaaliruokailu. Ruokailun aikana ei saanut puhua ja periaatteessa emme saaneet puhua muutenkaan temppelivierailun aikana. Käytännössä ruokailu oli kuitenkin ainoa tilaisuus, jossa tämä puhumattomuus toteutui. Ruokailu oli mielenkiintoinen, sillä kaiken piti sujua täsmällisesti. Tämä vaati hieman kärsivällisyyttä ja voin kyllä kuvitella, että kaikki sujuu joutuisammin tosiasiallisessa temppelielämässä. Kuitenkin jokainen ruokailuvaihe oli täsmällisesti säädelty ja kaikki astiat, ruokailuvälineet ja muut piti laittaa oikeisiin paikkoihin. Ruokailussa kesti pitkään sen vuoksi, että munkki antoi ohjeita siitä kuinka ruokailu piti toteuttaa. Joka tapauksessa vihdoin kun sain ruokaa suuhuni, minun on myönnettävä, että jopa hieman kylmettynyt riisi maistui erittäin hyvältä. En muista milloinkaan, että pelkkä riisi olisi ollut niin hyvää, mutta kaiketi odottaminen ja usean tunnin syömättömyys aiheutti sen, että tätä ruokaa todella arvosti. Meidän piti myös toteuttaa astioiden puhdistus ekologisesti ja teimme sen retiisin avulla. Lopuksi joimme kaiken puhdistuksessa käytetyn veden ja söimme myös retiisin. Tämä saattaa kuulostaa kuvottavalta, mutta emme tietenkään käyttäneet saippuaa ja lopuksi huuhtelimme vielä kulhomme. Oikeassa temppelissä nämä huuhteluvedetkin olisi vielä juotu jos päämunkki olisi huomannut, ett ruuantähteitä jäi veteen. Tavallaan kuvottavaa, mutta ainakin säästeliästä.

Ruokailun jälkeen menimme kävelylle vuoren päälle ja saimme kysyä munkilta kysymyksiä. Monet kysyivät munkin elämästä ylipäätään ja eräs sotilas kysyi, että minkä äänen muodostaa yhden käden taputus. Vastaus oli, ettei mitään. Tämä on kuitenkin eräs Koan eli meditaatio kysymys. En tiedä miksi tällaista pitää mietiskellä, mutta kai siihen jokin syy on. Munkki puhui myös muuta tärkeää asiaa, kuten sitä, että ilman vastoinkäymisiä tai kamppailua ei voi saavuttaa mitään. On parempi mennä kohti vastoinkäymisiä kuin väistellä niitä. Näin hän neuvoi meitä.

Kävelyn jälkeen oli vielä teehetki. Silloin toinen munkki tuli puhumaan meille jälleen ja saimme kysyä taas kysymyksiä. En muista kaikkien kysymyksiä, mutta kysyin itse, että mitä on valaistuminen. Minua hävetti se, että kysin kysyksen ja jotkut nauroivatkin kysymykselle. En itsekään tiedä miksi kysyin kysymyksen, mutta tarkoitukseni oli kaiketi kysyä, että miksi jotkut sanoo, että teravada buddhalaisuudessa on tavoitteena valaistuminen kun taas mahayana buddhalaisuudessa on tavoitteena tulla Boddhisattvaksi eli muita auttavaksi. En ole varma pitääkö tämä paikkaansa, mutta näin olen monilta kuullut. En kuitenkaan kysynyt tätä, koska tuntui siltä, että se olisi liian vaikea käännettäväksi tulkin avulla, koska tulkin englanninkielen taito ei ollut niin hyvä. Kysyin siis vain, että mitä on valaistuminen. Munkilla ei mennyt pasmat sekaisin ja munkki vastasi hienosti, että kuka tahansa voi valaistua ja tärkeintä on esimerkiksi pitää huone siistinä, meditoida joka päivä, syödä säännöllisesti ja harrastaa liikuntaa. Näillä ohjeilla voi munkin mukaan valaistua. Kyllä kelpaa minulle. Ohjeissa ei edes mainittu alkoholista tai muista paheista mitään, joten ehkä siitäkään ei tarvitse pidättäytyä. Ja ei muuta kuin valaistumaan.(tosin epäselväksi jäi vieläkin mitä on valaistuminen, ehkä se pitää itse kokea)

Ohjelma päättyi teehetkeen ja minulla oli sen jälkeen aikaa käydä vielä katsomassa Ganghwan saarta muutoin. Kävelin erään linnoituksen luokse ja sieltä kävelin rantaa pitkin toiselle linnoitukselle. Kävin katsomassa myös riisipeltoa ja pellon vieressä eräs mies tarjosi minulle mansikoita. Ne olivat oikein herkullisia mansikoita. Tämä mies todisti taas korealaisten ystävällisyydestä. Hän oli hyvin mukava ja jutteli minulle sekä esitteli itsensä. Hän myös opasti minut bussipysäkille, joka vie takaisin Soulin suuntaan. Matka oli taas suhteellisen pitkä, mutta tapasin toisella bussipysäkillä joukon hieman iäkkäämpiä korealaisia joiden kanssa harjoittelin korean kielen taitojani. Esittelin itseni ja onnistuin jopa juttelemaan jotain. Se oli ihan hienoa. Ymmärsimme toisiamme suhteellisen paljonkin. Kaikki lähti siitä kun eräs mies kysyi minulta, että olenko Hussein, tai jotain sellaista. En sitten tiedä onko Hussein yleisnimitys islamilaiselle, mutta sen siitä saa kun on tällainen parta. Heh. No joka tapauksessa he neuvoivat minut toiseen bussiin, joka vei Soulin laitamille metroaseman päähän. Tämä reitti oli ehkä hieman parempi kuin se millä alun perin tulin. Soulin laitamilta pääsin omalle yliopistolleni noin puolessatoista tunnissa. Ehkä se olisi sujunut nopeamminkin, jollain toisella reittivalinnalla, mutta en jaksanut yrittää selvittää miten se olisi tapahtunut.

Tänään olin taas ohjauksen tunnilla, joka alkaa olla kuin rutiinia. Tavallaan se on ihan hienoa, koska voin opiskella samalla koreaa. Opiskelin verbejä koreaksi. Listasin jossain välissä myös sanoja, joita ymmärsin opettajan tai muiden oppilaiden puheista ja niitä olivat esimerkiksi Black Box theatre, salam eli ihminen, samsung, keulom eli sitten, pang eli leipä, kloteskeu eli groteski ja oli varmaan joitain muitakin sanoja.
Edellisellä tunnilla listaamiani sanoja olivat: tamagotchi, dalai lama, jonkuk eli englanti, seminar, uli eli meidän, ja muita yleissanoja kuten oppa eli vanhempi miespuolinen henkilö naiselle (ystävä tai poikaystävä), händypon eli kännykkä, nuka eli kuka, clistmaseu eli joulu, pestipal eli festivaali, useita numeroita ja kam sa hapnida eli kiitos, kopishop eli kahvila, ottokkee eli kuinka, ja jälleen salam ja keulom tai keulomjon eli sitten.

Jepsistä tuli siis pitkä kirjoitelma, mutta ei se mitään. Toivottavasti tätä on mielenkiintoista lukea. Huomaan kirjoittavani pitkään, koska olin temppelivierailulla. Meditaatiosta on siis selvästi hyötyä keskittymisen kannalta. 

P.S. Olin tänään myös Taekwondo tunnilla ja siellä vietettiin sitten aikuisten päivää eli 19-20 vuotiaiden päivää, jotka saavuttavat täysi-ikäisyyden. Heillekin oli ostettu kakku ja jokainen 19-20 vuotias Taekwondo tunnilla sai ruusuja. Kaikkien 19-20 vuotiaden naama sotkettiin myös kermalla. Koreassa siis juhlitaan melkein koko ajan jotain päivää, kuten opettajan päivää ja nyt sitten tätä täysi-ikäisten päivää. On myös vanhempien päivä, lasten päivä ja ties mitä muita. Täällä on kuulemma myös jonkin yhtiön lanseeraama päivä, jossa syödään tämän yhtiön tekemiä tuotteita. En muista nyt sen tuotteen nimeä, mutta aika hyvä kikka kyseiseltä yhtiöltä.