26.6.-6.7.

26.6.-6.7.

Paljon on ollut tarkoitus kirjoittaa blogia, mutta aina on tullut jotain muuta. Mutta nyt pitää sitten kirjoittaa melko pitkä kirjoitus, koska aikaa on kulunut sen verran. Ensimmäisen päivän jälkeen Japanissa olin siis Tokiossa. Ja siellä olin lähiössä nimeltään Akabane. Pysäkki, jolla olin, oli siis Kita-Akabane ja monet junat eivät pysähtyneet tällä pysäkillä, joten se tuotti hieman hankaluuksia ajoittain.

Ensimmäisenä päivänä Japanissa, Tokiossa kävin siis katsomassa Imperial Palacea, jonne ei kylläkään päässyt sisälle, mutta tunnelma sen ympärillä oli mielenkiintoinen ja muutenkin puistoalue siellä aika hieno, koska siellä oli iso vallihauta ja paljon kalliita autoja ja rikkaita ihmisiä. Palatsin ympärillä oli paljon vartijoita kuten Japanissa muutenkin lähes joka paikassa. Melko mielenkiintoinen paikka siinä mielessä todellakin, että metron edessä oli aina vartija, kauppakeskuksen, puiston, temppelin ja jopa pilvenpiirtäjän katolla oli vartija. Useimmiten vartijat vahtivat, ettei tehty mitään kiellettyä kuten syöty eväitä kuvattu kameralla tms. Japanissa oli niin paljon paikkoja missä oli kiellettyä esimerkiksi syödä eväitä tai kuvata. Temppeleissä ei ainakaan saanut kuvata eikä niihin aina päässyt edes sisälle, joten siinä mielessä ainakin hyvin erilaista kuin Koreassa, jossa temppeleissä saa kuvata ja niihin pääsee aina sisälle.

Tässä siis ensimmäisestä päivästä jotain, mutta päivä jatkui tietenkin. Olin ostanut Tokyon kahden päivän metro lipun ja se oli siis ainoastaan Tokyo Metro yhtiöllä. Muitakin yhtiöitä oli joten minun piti katsoa tarkasti, että menen ainoastaan Tokyo Metrolla mikä oli välillä rasittavaa. Matkat kestivät melko pitkään, mutta oli kuitenkin siedettäviä. Menin siis noin tunnin matkan jälkeen Asakusaan, jossa on hieno temppeli ja sieltä kävelin Tokyo Sky Treehen, joka on 635 metrin korkuinen tv torni. Noin 20 euroa maksoi lippu ylös ja se tuntui suolaiselta. Mutta se oli kuitenkin 2000 yeniä eli vähemmän kuin 20 euroa, sillä olin päässäni pyöristänyt kaikki jenit aina 1000 10 euroon, joten oli siis mukava havaita, että 1000 yeniä oli kuitenkin vähän vähemmän kuin 10 euroa. Eli Japani oli hieman halvempi kuin ajattelin. Luultavasti halvempi kuin Suomi.

Jos on Soul iso kaupunki niin viimeistään mentyäni Tokyo Skytreen päälle pystyin tajuamaan kuinka valtavan suuri kaupunki Tokio on ja Tokioon verrattuna Soul on kuin pieni kylä. Sky Treen yläkerroksissa pystyi katsomaan 360 astetta joka puolelle ja joka suuntaan pystyi katsomaan kaupunkialuetta silmänkantamattomiin paitsi Etelään, jossa vastaan tuli meri. Tokyo on siis varmaankin maailman suurin kaupunki, ja en kyllä ihmettele sitä ollenkaan. Kaupunkeja tällä alueella on kuitenkin monta enkä ole varma kuinka paljon niitä on, mutta muita sellaisia ovat ainakin Yokohama ja Edo. Ne ovat siis käytännössä samaa kaupunkia, koska ovat samassa taajamakeskittymässä. Skytreen jälkeen taisin mennä Shinjukuun, jossa yritin mennä Lost in Translationin hotelliin, mutta luulin sen olevan jo kiinni. En ole varma oliko se kiinni, mutta menin käymään siellä kuitenkin toisena päivänä. Tämä hotelli on siis Park Hyatt Inn, jossa elokuvan päähenkilöt viettävät paljon aikaa. Bill Murrayn esittämä hahmo ja erään naisen esittämä hahmo, jonka nimeä en muista nyt ovat asukkaina tässä hotellissa. Tästä hotellista lisää kuitenkin myöhemmin. En huomannut missään sisäänkäyntiä silloin tähän hotelliin ja ajattelin sisään käynnin olevan jo kiinni. Kiertelin vielä hieman Shinjukun alueella, joka on Tokion yöelämän keskittymä ja söin vielä mainiota nuudeleita. Eräs mies jutteli minulle siellä. En muista mitä hän sanoi, mutta kyseli vaan, että pidänkö Tokiosta jne. Sitten hän kysyi vielä, että millaista on Helsingissä ja, sanoi, että varmaan hyvin erilaista. Muistaakseni hän kysyi tämän vielä kahteen kertaan. Oli nimittäin varsin omituinen hemmo ja hieman ärsyttäväkin, mutta ihan hyvän tahtoinen varmasti. Olisi maksanut aterianikin, mutta olin ehtinyt jo maksaa sen. Menin sitten väsyneenä kotiin ja juttelin jotain Couch Surfing kaverini kanssa. Harmi, etten ehtinyt esimerkiksi syömään illallista hänen kanssaan enää ensimmäisen illan jälkeen.

Toisena päivänä Japanissa olin edelleen Tokiossa. Menin käymään muistaakseni Meiju Shrinessa eli Shinto uskonnon pyhässä paikassa. En oikeastaan tunne Shintolaisuutta juuri lainkaan ja käsittääkseni Shintohäät ovat melko yleisiä Japanissa kun taas hautajaiset toimitetaan buddhalaisin menoin. Japanissa temppelit ja pyhät paikat ei Shrinet olivat aina vierekkäin ja tavallaan rinnakkain toistensa päälle meneviä. Melko mielenkiintoinen tapa sekin. Toinen päivä oli hieman ikävä siinä mielessä, että silloin satoi suurimmaksi osaksi. Minun oli tarkoitus mennä Yoyogi Parkiin, mutta en tiennyt enää mitä tehdä. Päivän alkaessa ei siis vielä satanut ja en ollut osannut varautua sateeseen niinpä menin vain kuppilaan syömään ja mietin mitä tekisin. Minun ei tarvinnut pitkään miettiä sillä katu, jota pitkin kävelin etsimässä kuppilaa, oli hyvin erikoinen. Alue taisi olla Harajuku ja siellä oli äärimmäisen paljon söpöihin asusteisiin pukeutuneita nuoria tyttöjä ja naisia, jotka olivat siis pukeutuneet kuten Manga sarjakuvissa. Näiden ihmisten nimi taitaa olla Otaku, jos en aivan väärin muista tai ole väärin ymmärtänyt. tämä on siis tyypillistä Japanissa, vaikkakin he ovat tietenkin vähemmistö, mutta kun heitä oli kokoontunut paljon Harajukuun, heitä oli siis paljon. Harajukun vieressä oli myös erikoinen alue, joka oli hieman kuin Punavuori tai jokin muu hipstereiden keskittymä. Siellä oli paljon design polkupyöriä, tatuointiliikkeitä underground kahviloita, design vaateliikkeitä ynnä muuta sellaista. Harajukussa on myös muuten Marimekon myymälä ja muitakin merkkivaateliikkeitä kuten Dolce & Gabbana yms. En muista tarkkaan mitä kaikkea siellä olikaan. Joka tapauksessa paikka oli hyvin mielenkiintoinen ja söin vielä ison jäätelön, koska sade harmitti. Olin myös vahingossa nostanut 50000 jeniä, koska ajattelin vieläkin Woneissa. No tietenkin ne voi aina laittaa takaisin tillille ja onneksi en tuhlannut kaikkia rahoja. Kävelin muuten myös erään hieman pienemmän temppelin pihalle ja taisin käydä sisälläkin. Japanilaiset temppelit ovat eritätin upeita ja koristeellisia. Oli mukavaa havaita tällainen pienempi temppeli keskellä hipsterialuetta.

Illalla menin sitten vielä Shibuyaan, jossa on myös Lost In translationissa kuvattua materiaalia. Shibuya on myös lähellä Shinjukua ja siellä on eräs risteys, jonka yli kulkee järkyttävä määrä porukkaa aina kerrallaan. Koko risteys siis täyttyy ihmisistä. Se on melko erikoinen näky. Shibuyassa menin katsomaan jalkapalloa ja siellä päädyin juttelemaan erään hollantilaisen kanssa, joka oli asunut pitkään Japanissa. Hän kehui vuolaasti Japania ja samalla haukkui Koreaa. Tällä hetkellä minulla on ristiriitaiset tunteet. Oikeastaan silloin en pitänyt Japanista yhtään esimerkiksi junasysteemin vuoksi, mutta Japanilainen ruoka oli kyllä äärimmäisen hyvää. Tietyssä mielessä korealaiset tuntuvat myös junteilta japanilaisiin verrattuna. Korealaiset eivät panosta lähellekään niin paljon tyyliin vaatteissa eivätkä kumartele tai ole yhtä kohteliaita kuin japanilaiset, mutta toisaalta ehkä se sopii paremmin suomalaiseen makuun. Japanilaiset puolestaan ovat äärimmäisen ylikohteliaita ja kumartelevat esimerkiksi kadulla noin kolme kertaa kun kohtaavat jonkun. Jos vertaillaan lisää Japania ja Koreaa, niin mielestäni Koreassa on hyvin iloista ja virkistävää se, että täällä on todella elävä buddhalaisuus kun taas Japanissa temppeleissä ei juurikaan käynyt ihmisiä muuta kuin katsomassa niitä. En tietenkään käynyt Japanin kaikissa temppeleissä, mutta useimmiten temppelit olivat kuin museioita, jossa vartijat vahtivat, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Ainoastaan yhden kerran näin seremoniaa vietettävän temppelissä. On sekin tosin jo paljon periaatteessa viiden päivän ajalta, mutta yleensä ottaen minulle jäi sellainen käsitys, että Japanilaisissa temppeleissä ei paljon käydä meditoimassa tai rukoilemassa. Erään kerran näin munkin pitävän puhetta, jossa oli vain yksi vanha nainen kuuntelemassa. Koreassa olen nähnyt monia paikkoja, joissa pidetään puheita ja useita ihmisiä kuuntelee. Japanissa ei myöskään tarjoiltu ruokaa temppeleissä kuten Koreassa tehdään. Eikä Japanilaisiin temppeleihin varmaan muutenkaan pääse niin helposti tekemään temppelivierailuita kuten Koreassa. Mutta ainakin Japanilaiset temppelit olivat äärimmäisen kauniita ja pihat sekä kaikki muukin ympäristö todella hienosti hoidettu. On Korealaisetkin temppelit hienoja, mutta eivät kuitenkaan niin hienoja kuin Japanilaiset temppelit. Nyt meni kuitenkin taas jaaritteluksi ja palaan kertomaan siitä mitä tein sinä iltana kun olin siis Shibuyassa. Tämä hollantilainen kaveri, jonka kanssa juttelin näytti minulle erään toisen baarin, jossa oli hyvin tyhjää. Siellä ei ollut ketään muuta. Tämän baarin piti olla äärimmäisen cooli mesta, mutta olin pettynyt. Kokeilin Shouchoa, joka on Japanilaista viinaa. Melko hyvää juomaa se taisi olla en muista tarkkaan miltä se maistui. Myös Sake on erittäin hyvää. Kokeilin sitä vasta viimeisenä päivänä, mutta kyllä kannatti. Se oli oikein mainiota. Ilta päättyi siihen, että menimme Shinjukuun, jossa kohtasimme pari Otakua. He olivat mukavia, mutta eivät jutelleet meille kauaa. Shinjukussa puolestaan menimme sitten metallibaariin, jossa oli kyllä oikein mainio tunnelma. Tätä metallibaaria en olisi koskaan löytänyt ilman hollantilaista kaveria. En kyllä juurikaan välitä metallimusiikista, mutta oli tämä silti ihan siisti paikka. Hollantilainen kaveri oli metallimusiikin ystävä ja jaksoi hehkuttaa suomalaista metallimusiikkiskeneä.

Lopulta otin viimeisen junan Shinjukusta Kita-Akabaneen. Juna-asemalla vallitsi maailmanlopun tunnelma. Vartija näytti ihmisille, että pitää mennä kävelemään eteenpäin asemalla ja ihmisvirta ei vaan ottanut loppuakseen. Olin itse jäänyt paikalleen, mutta aloin miettimään, että pitäisiköhän minunkin mennä eteenpäin. En muista miten kaikki meni, mutta en mennyt erääseen junaan. Se oli kai sellainen, joka ei pysähtynyt minun pysäkilläni. Juna oli niin täynnä, ettei sinne enää mahtunut ihmisiä. Ja se oli oikeasti täynnä. Ihmiset tunkivat itsensä junaan ja ovet mahtuivat hädin tuskin kiinni. Oven vieressä oleva tyyppi joutui laittamaan kätensä oven pielen yläpuolelle ja hänen laittoi jalkansa sivuittain. Naamat olivat olkapäitä vasten jne. Juna oli todellakin täynnä. Onneksi en ollut siinä junassa. Seuraavakin juna taisi olla melko täynnä ja pystyin hädin tuskin suojelemaan kameraani ihmismassalta. Huikea tunnelma siis. Kämppikseni taisivat olla jo nukkumassa, mutta kaiken kaikkiaan oli kuitenkin antoisa päivä.

Sitten taisi tulla lauantai. Ja se oli viimeinen päiväni Tokiossa. Silloin satoi jälleen ja menin siis käymään National Museumissa ja Electric Townissa. Electric Town oli oikein upea paikka ja siellä oli paljon sarjakuvaliikkeitä ja pelipaikkoja. Siellä oli myös niin sanottuja Maid Cafeita eli kahviloita, joissa on näitä Otakuita tarjoilemassa ja söpöstelemässä. Kaikki tarjoilijat näyttävät hyvin nuorilta ja eivät ole välttämättä edes kahdeksaatoista. En sitten tiedä onko se niin söpöä, mutta aika omituista kuitenkin. Toinen omituinen japanilainen juttu mikä tulee mieleen tästä on lemmikkikaupat, joissa on pieniä lemmikkejä myytävänä. Kaikki lemmikit ovat läpinäkyvissä muovikopeissa ja niitä voi ihastella kadulla. Aika huvittavaa kyllä, mutta ehkä hieman sairastakin. Ei lemmikeillä niissä tunnu kauhean hyvät oltavat olevan. En tosin tiedä mikä sitten tilanne on suomalaisissa lemmikkikaupoissa. Tuskin niissäkään niin mainiot oltavat niille elukoilla on. Kävin sitten katsomassa vielä Tokyo Toweria ja illalla kiertelin vielä Shinjukussa. Menin nyt sitten käymään Hyat Park Hotellissa ja pakko sanoa, että se oli aivan mahtavan upea hotelli. En kehdannut kierrellä paikassa liikaa, mutta joka tapauksessa pelkkä respassa vierailu oli jo hieno kokemus. Myöhemmin kävin Shinjukun alueella kiertämässä, jossa oli yhtäkkiä järkyttävä määrä kavereita tyrkyttämässä prostioituijen palveluita. Johtuen siitä, että olin tällä kertaa yksin kiertelemässä. Kaverit olivat niin sinnikkäitä, että se oli suorastaan ärsyttävää ja tuli mieleen jopa Thaimaa. Kaikki prostitoitujen palveluita kaupanneet olivat mustia miehiä. Se oli melko omituista. Näin myös kaksi järkyttävän isoa limusiinia ja ne olivat varmaankin mafian. Hollantilainen kaveri oli kertonut, että kaikki paikat siellä oli mafian omistuksessa.  Tämä toi siis erityistä tunnelmaa Shinjukussa liikkumiseen. Lisäksi Shinujukussa oli todella omituisia ja hätkähdyttäviä neonvaloja sekä muun muassa robottishow, jossa on tanssityttöjä ja robotteja tanssimassa. Todella kummallista.

Seuraavana päivänä menin sitten Kyotoon. Matka oli pitkä, mutta tavallaan myös rentouttava sillä suurkaupungissa liikkuminen oli ollut hyvin stressaavaa. Japani on oikeastaan valtavan kaunis maa ja koko maa on oikeastaan täynnä metsää. Maisemat bussimatkalla oli valtavan upeat eikä siinä mielessä harmittanut ollenkaan pitkä bussimatka. Kyotoon saapuessani ,olin hieman turhautunut, sillä minun oli vaikeaa löytää hostelliani. Turhautumiseni oli vielä suurempi sen jälkeen kun tajusin, että couchsurfing kaverini olisi voinut majoittaa minut jo saapumispäivänäni. Olin kuitenkin yhden yön hostellissa väärinymmärryksen takia ja se harmitti hieman.

Kyotossa kävin katsomassa jälleen temppeleitä ja pyhättöjä eli Shintolaisten ”kirkkoja”. Fushimi-Inari oli valtavan upea sekä myös ensimmäinen temppeli, jossa kävin. Tämän temppelin nimi oli Kiyomizu ja sisäänpääsy taisi olla 700 jeniä. Ärsytti maksaa temppeleihin pääsymaksuja kun Koreassa kaikki oli ilmaista. Kiyomizu oli kuitenkin aivan satumaisen upea temppeli eikä ainakaan enää harmittanut pitkä bussimatka. Alkoi vaikuttaa siltä, että Kyoto oli maineensa veroinen. Upeita paikkoja Kyotossa nimittäin riitti. Loppupäivä meni kuitenkin etsiessä Couchsurfing kaveriania ja hän oli hyvin vihainen, koska olin myöhästynyt tapaamisestani jo toistamiseen. Onneksi hän kuitenkin suostui majoittamaan minut ja löysin hänen antamillaan ohjeilla perille. Hän asui kyllä ankeassa paikassa ja se masensi hieman. Myös Tokiossa asuin melko ankeassa paikassa ja tavallaan olisin halunnut jäädä ehkä hostelliin, mutta toisaalta minulla oli sentään oma huone ja aamulla sain olla rauhassa hänen kämpässään. Couch Surfing kaverini ei ollut muutenkaan mitenkään sellainen tyyppi, jonka kanssa viettäisin vapaa-aikaani. Hän oli amerikasta kotoisin, opetti Englantia Japanissa ja oli tietynlainen kontrollifriikki. Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että hän otti vieraita taloonsa vain, jotta pääsisi käyttämään valtaa. En muuten ymmärrä miksi hän otti niin paljon vieraita, koska ei hän tuntunut nauttivan siitä yhtään. Se oli hänelle kuin työtä. Todella kummallista käytöstä. Joka tapauksessa hän kertoi, että hänellä kävi couchsurfing vieraita yhtenään. Hänellä oli myös vaimo ja lapsia. En kyllä tiedä missä he olivat. Tämä kaveri kertoi, että hän näkee vaimoaan ja lapsiaan vain viikonloppuisin. En koskaan kysynyt missä hänen vaimonsa sitten on ja se jäikin arvoitukseksi. Joka tapauksessa sain olla siellä kaksi yötä ja olihan se hienoa. Sen lisäksi hän oli kokannut minulle ruokaakin mikä toki olla ystävällistä. En sitten yhtään tiedä miksi minulle tuli jotenkin niin negatiivinen tunne hänestä. Se on kuitenkin nyt sitten sivuseikka ja kerron nyt enemmän matkustamisesta.

Seuraavan päivänä menin siis käymään Osakassa, joka on Kyoton vieressä. Menin taas vahingossa väärään junaan ja matka kesti ikuisesti. Ainakin puolitoista tuntia. Tämä juna pysähtyi siis joka pysäkillä, mutta toisaalta ei minulla mikään hengenhätä ollut joten se oli ihan hyväksyttävissä. Osakassa kiertelin kaupungilla ja kävin jälleen temppelissä. Temppeli oli hyvin autio, eikä siellä ollut edes turisteja paljoakaan. Hieno paikka kuitenkin ja oli ihan hienoa käydä siellä. Kävin siellä myös toisessa temppelissä, joka ei ollut turistinähtävyys. Japanissa temppelit on selkeämmin jaoteltu turistinähtävyyksiin ja toimiviin temppeleihin toisin kuin esimerkiksi Koreassa, jossa kaikki temppelit on hyvin toimivia.

Tämä kuitenkin temppeleistä. Kävin Osakassa myös eräässä Tornissa ja se oli hieno paikka. Tornissa pystyi nimittäin katsomaan kaupunkia muutenkin kuin vain lasin läpi. Olimme siis katolla ja siellä oli vartija katsomassa, ettei kukaan esimerkiksi syönyt eväitä tai tehnyt muuta kiellettyä. Vartijat tervehtivät toisiaan hienosti kun he vaihtoivat vuoroaan. Se oli myös hienoa todistaa.

Viimeinen päiväni Kyotossa oli hieno. Heräsin jo puoli kuudelta, koska minun piti lähteä samaan aikaan pois asunnosta kuin isäntäni. Asuntoa kun ei saanut lukkoon ilman avainta. Näin Kyotossa vielä pari upeaa temppeliä, jotka olivat hieman eri tyyppisiä, joka tapauksessa ne olivat kuin elokuvasta ja se olikin tyypillinen japanilainen temppeli puutarhoineen kaikkineen. Kyotossa temppeleitä riitti ja ei ole tosiaan yliarvostettu paikka, mutta keskusta on kylläkin hieman ankea. On keskustassakin eräs perinteinen kauppakatu, jossa kävin myös kiertelemässä ja join hieman oluttakin eräässä pubissa.

Illalla otin yöbussin takaisin Tokioon, josta lentoni lähti Souliin. Nukuin melkein koko matkan bussissa ja se oli mukavaa. Tokiossa minulla oli aikaa käydä vielä erään pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa. Tämän tornin nimeä en nyt muista, mutta se oli myös Shinjukussa. Yllättäen kun olin menossa lentokentälle menin jälleen väärään junaan ja miltei myöhsätyin lennoltani. Onneksi Naritan lentokentällä ei ollut paljon ruuhkaa eikä se muutenkaan ollut niin iso, etten olisi löytänyt helposti perille. Lento Tokiosta Souliin meni leppoisasti ja olin onneksi järjestänyt yösijankin, koska se oli ollut hieman epävarmaa. Soulissa olen ollut nyt neljä päivää. Olen yöpynyt uzbekistanilaisten kavereiden kanssa, jotka on kaikki hyvin omistautuneita muslimeja ja viettävät ramadania sekä rukoilevat viisi kertaa päivässä. Päätin itsekin kokeilla Ramadania enkä siis syönyt mitään koko päivänä enkä myöskään juonut vettä. Eli Ramadanin sääntö on se, että saa syödä juoda ainoastaan aamukolmen ja iltakahdeksan välillä. Oikeastaan se ei ollut edes raskasta mikä yllätti minut. Ehkä syöminen ja juominen onkin melko turhaa. Nälkä on välillä vain mielen harhaa ja tavallaan se vapauttaa myös miettimästä, että mitä syödä. Ainakin kun kiertelee kaupungilla.

Mutta vielä Soulissa olosta sen verran, että perjantaina kävin taas juhlimassa Hongdaessa. Lauantaina ajattelin mennä myös Hongdaehen katsomaan jalkapalloa, mutta en päässytkään, koska metro oli suljettu.  Olin lähtenyt siis liian myöhään liikkeelle. Jalkapalloa tulee täällä siis keskellä yötä ja ensimmäinen ottelu alkaa kello yhdeltä yöllä. Lisäksi Dormit olivat menneet kiinni enkä päässyt takaisin, koska en virallisesti ole enää Dormin asukas. J Jouduin siis menemään johonkin random paikkaan, koska bussitkaan eivät enää menneet Hongdaehen. Lievästi sanoen minua vitutti hieman, mutta selvisin kuitenkin paikkaan, jossa näytettiin jalkapalloa ja se oli pääasia. Ihan hauska seikkailu siitä kuitenkin muodostui. Tulin sitten aamuviideltä takaisin kun Dormit aukenivat taas. Lopulta olin ihan iloinen kuitenkin. Tänään olen sitten käynyt War Memorial museossa ja Gangnamissa ja siellä jälleen eräässä temppelissä. Temppeli oli täynnä porukkaa ja ihmisiä oli siellä meditoimassa ja kumartamassa buddhalle. Tämä oli siis hienoa havaita Japanin kylmän kulttuurin jälkeen, jossa vartijat tarkkailivat temppeleitä. Niin ja perjantaina kävin muuten myös metsässä kävelyllä ja sain kamalia hyttysen pistoksia, jotka kutiavat hirveästi. Ikävää, mutta ei voi mitään. Niin ja kävin myös Yongsanissa, jossa myydään kaikenlaista elektroniikkaa. Japanin jälkeen Yongsan tuntui hieman turhalta paikalta. Tässä siis tällaista ajatuksen virtaa tällä kertaa. Olisi pitänyt kirjoittaa aiemmin tätä blogia, mutta tällä kertaa kirjoitin nopeasti ja paljon kerrallaan, joten teksti saattaa olla hieman sekavaa, mutta ehkä ehdin vielä myöhemmin korjailla sitä jos viitsin. Kuviakin varmasti tulen lisäämään vielä.