Loppukirjoitus ja aikaväli 5.-9.7.

Japanin jälkeen tulin vielä hetkeksi aikaa Etelä-Koreaan ja Souliin. Kävin sinä aikana War memorial of Korea museossa ja katsomassa erilaisia paikkoja kaupungilla. Kävin taas eräässä temppelissä se oli oikein hieno paikka. Oli hienoa käydä siellä temppelissä, koska siellä oli oikeasti ihmisiä meditoimassa ja kumartamassa buddha-patsaalle. Japanissa puolestaan temppelit olivat usein tyhjillään. Tämän vuoksi tuntui siltä kuin olisin palannut kotiin.

Sen lisäksi hengailin vielä kavereiden kanssa, mutta suurin osa oli jo lähtenyt takaisin kotiin tai muihin maihin, joten heitä ei ollut enää niin paljon. Kävimme kuitenkin juhlimassa perjantaina muutamien ystävien kanssa Hongdaessa ja lauantaina kävin katsomassa jalkapallo-ottelua eräässä baarissa. Minun piti mennä Hongdaehen, mutta metrot olivat jo menneet kiinni, joten menin erääseen kuppilaan hieman lähempänä yliopistoa. Oli sekin ihan hieno paikka oikeastaan.

Ajattelin nyt sitten vielä kirjoittaa jotain tyhjentävää koko matkasta. En tiedä mistä aloittaisin, mutta aloitan sanomalla sen, että matka oli todella hieno. Matkalla oli todella hauskaa, mutta opin myös paljon vieraista kulttuureista ja muutenkin teatterista, joka on pääaineeni. Opin myös sen, että uuden kielen opetteleminen on mahdollista jos todella haluaa. Sain myös paljon uusia ystäviä ympäri maailmaa. Se oli ehdottomasti hienointa tässä matkassa.

 Täysin uuteen kulttuuriin ja maahan muuttaminen avasi myös perspektiiviä maailmasta. Jollain tapaa käsitykseni maailmasta muuttui vähemmän länsikeskeiseksi. Länsi on tietenkin tärkeä myös korealaisille, mutta havahduin siihen konkreettisesti, ettei Euroopasta tiedetä niin paljon Aasiassa. Emme mekään toisaalta niin paljon tiedä korealaisista tai aasialaisista. Toisaalta maailmankuvani muuttui siinä mielessä, että pidän nyt paljon merkittävämpinä maina esimerkiksi Uzbekistania, Kazakstania ja muita sellaisia maita, joita en aiemmin ole pitänyt niin merkittävinä. Sain myös paremman käsityksen siitä mikä on Aasia. Aasia on periaatteessa epäyhtenäinen kokonaisuus, mutta heillä on kuitenkin jonkinlainen yhteys toisella tavalla kuin esimerkiksi kiinalaisella ja ranskalaisella. Mikä on siis Aasia? Mikä heitä yhdistää? Onko uzbekistanilainen ja suomalainen enemmän samanlaisia kuin esimerkiksi korealainen ja uzbekistanilainen? Entä onko arabialainen ja suomalainen enemmän samanlaisia kuin korealainen ja arabialainen. Arabialainen ja korealainen asuvat kummatkin Aasiassa. Suomalainen asuu Euroopassa. Suomalaiset lukeutuvat länsimaiseen kulttuuripiiriin johon vaikuttavat eniten ehkä Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Ja meidän kulttuuriin vaikuttaa tietenkin myös Ruotsi ja varmaan myös jonkin verran Venäjä. Venäjä on kuitenkin eri kulttuuripiiriin lukeutuva maa, koska siellä vietetään esimerkiksi jouluakin eri päivänä kuin muissa länsimaissa.  
 Periaatteessa Aasiaa ei siis voi laskea millään tavalla yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Ainoa yhteinen asia heille on se, että Kiina, Intia ja Arabia ovat vaikuttaneet näihin maihin eniten. Useimmille Aasian maille on myös yhteistä se, ettei kristinusko ole niissä niin yleistä.

Etelä-Korean kanssa samaan kulttuuripiiriin kuuluvat ehdottomasti Kiina ja Japani. Näiden maiden asukkaat muistuttavat myös ulkoisesti toisiaan paljon. Toisaalta Kiina on vaikuttanut paljon myös kaakkois-Aasiaan, jossa on Thaimaa, Vietnam, Laos ja Malesia. Esimerkiksi Vietnamissa on ainakin ennen käytetty myös kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Samoja kirjaimia on käytetty myös Koreassa ja Japanissa. Kun ajatellaan Aasiaa ja ennen kaikkea itä-Aasiaa ajatellaan siis Kiinaa. Kiina on periaatteessa suurin kulttuurivaikuttaja tällä alueella. Mutta Kiinaankin on tullut paljon vaikutteita esimerkiksi Intiasta. Intia on puolestaan vielä erityisempi alue, josta en osaa sanoa paljon mitään.

 Aasia on siis suuri maanosa, jossa on periaatteessa monta Eurooppaa sisällä. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi Kiina ja Intia ovat periaatteessa kulttuurisesti yhtenäisiä, mutta niissä on suuresti myös variaatiota. Ne ovat ikään kuin Eurooppa alueita Aasian sisällä.  Mielestäni Kiina ja Intia ovat kummatkin kuin isoja liittovaltioita, joissa puhutaan monia kieliä. Toisaalta Kiina on ainakin paljon yhtenäisempi kuin Intia ainakin kielellisesti. Aasiassa asuu 2/3 maailman väestöstä ja heidän teknologiansa kehittyy päivä päivältä. Jollain tapaa aasialaiset ovat kuitenkin länttä jäljessä, mutta he vaikuttavat yleensä ottaen onnellisemmilta, ainakin jos ajatellaan itä-Aasiaa. Heidän kulttuurinsa on autenttisempaa kuin esimerkiksi meidän suomalaisten. Tai oikeastaan heillä on varmuus omasta kulttuuristaan. He tietävät mitä heidän kuuluu tehdä. Heidän kuuluu tehdä vain töitä, töitä ja töitä. Suomalaisten kuuluu myös nauttia elämästään ja siitäkös syntyykin suurta ahdistusta useimmille. Mutta toisaalta myös Etelä-Koreassa on varmasti paljon ahdistusta. Siitä ei vain puhuta eikä sitä näytetä kenellekään. Aiheuttaako se enemmän ongelmia? En tiedä. Joka  tapauksessa Etelä-Koreassakin tehdään paljon itsemurhia. Toisaalta kauheita kouluammuntoja ei mielestäni ole tehty Etelä-Koreassa. Sen lisäksi porno on kiellettyä Etelä-Koreassa, joka varmasti vähentää yleistä ahdistusta. Länsimaat on saastunut pornosta ja sen yhä suureneva ihannointi ja kulutus ei ole hyväksi kenellekään.

Oliko tämä siis matkan opetus? Tällaisia ajatuksia minulle tuli mieleen nyt tällä hetkellä. Toisaalta opin myös sen, että olemme kulttuurisesti saaneet huomattavan paljon vaikutteita idästä ja usein me unohdamme sen. Aasiassa on myös tehty paljon muita innovaatioita esimerkiksi paperi ja ilotulitteet on keksitty Kiinassa. Silloin Kiina oli vielä huomattavasti länttä edellä teknologisesti. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui, sillä Kiina päätti eristäytyä ja pysytellä omien rajojensa sisäpuolella. He ajattelivat jo saavuttaneensa kaiken.

 Myös esimerkiksi Intialaiset tai Arabit ovat vaikuttaneet kulttuuriimme hyvinkin paljon. Tässä sivuhuomiona voisi mainita myös sen, että Uzbekistanilaiset ovat vaikuttaneet myös paljon esimerkiksi matematiikassa. Eräs uzbekistanilainen on keksinyt algebran. Uzbekistan taisi olla tällöin kuitenkin osa Turkkia, Persiaa, Arabiaa tai Intiaa. En osaa sanoa. Uzbekistan on kuitenkin joskus myös valloittanut osan Intiaa ja nykyään se on kuitenkin hyvin pieni maa, joka oli ennen osa Neuvostoliittoa. Silti he ovat ylpeitä omasta kulttuuristaan ja tietävät olevansa nimenomaan uzbekistanilaisia, joilla on omat perinteensä ja oma kulttuurinsa. Tällaiset pienet asiat ovat siis tulleet minulle uutena.
 (periaatteessa pienet, mutta maailmanhistorian kannalta oikeastaan hyvin merkittävät. Uzbekistan on siitä merkittävä, että siellä on sijainneet kulttuurihistoriallisesti merkittävät kaupungit kuten Bokhara, Samarkand, yms. Nykyinen pääkaupunki Tashkent on myös merkittävä kulttuurihistoriallisesti. Uzbekistanin entinen päällikkö, Timur, valloitti aikoinaan valtavat alueet, mutta siitä voi lukea lisää wikipediasta http://en.wikipedia.org/wiki/Uzbekistan#History)

Toinen asia, minkä opin matkalla, joka tulee siis mieleen nyt, on se, että korealaiset laulajat ovat suosittuja ympäri Aasiaa; esimerkiksi Kiinassa ja Thaimaassa. Aasia on siis maanosa, jossa on kulttuurien välistä vaihtoa myös itsenäisesti. Onko kyseessä sama asia, että esimerkiksi jokin laulu olisi suosittu ranskassa ja Suomessa, mutta ei esimerkiksi Yhdysvalloissa? En tiedä voiko tällaista vertailua tehdä. Mutta joka tapauksessa se yllätti, että aasialaiset markkinoivat levyjään toisiin aasialaisiin maihin. En tiedä mitä varten se nyt tuli yllätyksenä, mutta Aasiassa on kuitenkin selvästi erilainen kulttuuri. Heillä on myös niin sanotut länsimaiset hittilevyt. En paljon seurannut mitään listoja, mutta vähemmän siellä kuuli mitään länsimaista musiikkia; enimmäkseen ainoastaan korealaisia rallatuksia. Matkustaminen siis avaa silmiä kulttuurille aivan eri tavalla. Oikeastaan olen havahtunut siihen, että esimerkiksi Kiina, Japani tai Korea ovat huomattavan itsenäisiä kulttuurisesti. Länsimaiset vaikutteet ovat suuria, mutta kuitenkin ne ovat selkeästi eri kulttuuripiiriä emmekä voi täysin ymmärtää tätä kulttuuria. Me olemme jollain tasolla erilaisia.

Mutta tullaan kuitenkin siihen kysymykseen, että mitä on me? Ketä minä tarkoitan kun sanon me. Puhun nyt siis suomalaisista. Keitä me suomalaiset olemme? Koreassa olemme länsimaalaisia. Toisaalta olemme myös suomalaisia. Pohjoisesta. Emme ole kuitenkaan arabeja. Joten tässä mielessä emme ole aasialaisia. Emmekä ainakaan afrikkalaisia. Korealaisille suomesta tulee usein yksi asia: xylitol. Ja monille tulee mieleen myös koulutus, joulupukki ja järvet. Sekin on toisaalta jo iso asia jos tulee mieleen edes jotain. Miksi meidän maamme on niin pieni, sitä rupeaa väkisinkin miettimään kun menee suureen maailmaan. Korealaiset kun ajattelevat elävänsä pienessä maassa, vaikka heitä on 50 miljoonaa. Meitä on vain 5 miljoonaa. Mikä suuri ero ja siltikin korealaiset ajattelevat olevansa pieni kansa. Periaatteessa sen ymmärtää kun vieressä on Kiina, Japani ja Venäjä. Ei ihme, että korealaiset ovat sisukkaita. He ovat sotineet paljon ja he ovat säilyttäneet kulttuurinsa. He ovat onnistuneet olemaan omalaatuinen kansa. Samanlainen kansa on myös Suomi. Koreasta meillä saattaisi olla opittavaa sen verran, että voisimme keskittyä puhumaan selkeämmin ystävällisemmin ja lämpimämmin. Emme tarvitse ujoutta ja epävarmuutta. Totuus on kuitenkin, että sitä on olemassa Suomessa vähän turhan liikaa. Usein kulttuurissamme metelöiviä karsastetaan ja katsotaan kieroon. Ei ole siis ihme, että vaikenemme usein. Toisaalta myös korealaiset osaavat olla tylyjä ja puhua tylysti. Eräs ystäväni kertoi minulle, että korealaiset ovat hänen mielestään tylyjä. Itse olen kyllä vahvasti eri mieltä. En osaa sanoa miksi ystäväni näin sanoi, mutta kai se on jonkinlainen ennakkokäsitys sekin. Tämä ystäväni oli siis korealainen. Ehkä korealaiset ovat sitten toisilleen jotenkin tylyjä. Tiedä siitä sitten.

Menin matkalle myös tarkoituksena tutustua buddhalaisuuteen. Oikeastaan buddhalaisuus on hyvin erilainen uskonto kuin kristinusko. Se nyt ei varmaankaan tule yllätyksenä, mutta jollain tapaa tässä tapauksessa täytyy länsimaisen ihmisen kääntää koko uskonnon paradigmat ja käsite pääalelleen. Siitä on paljon esimerkkejä enkä varmasti tyhjentävästi voi sitä kirjoittaa tässä miksi näin on. Buddhalaisuus on tietenkin aina ollut uskonto ja tulee aina olemaan. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta, koska buddhalaisuudessa ei ole olemassa selkeää raamattua eikä muutenkaan niin selkeää kirkkoinstituutiota kuin esimerkiksi islamissa tai kristinuskossa, se jotenkin kääntää ajatukset päälaelleen siitä mitä on uskonto. Tämän lisäksi buddhalaisuudessa ei ole jumalaa eikä dogmaattisia oppeja. Buddhalaiset eivät muutenkaan pidä meteliä itsestään samalla tavalla kuin kristityt. Buddhalaisilta puuttuu kokonaan lähetyskäsky. Tavallaan on erikoista, että buddhalaisuus on levinnyt niin paljon kuin se onkaan. Enimmäkseen tähän on kuitenkin syynä varmasti kuninkaiden suosio tätä uskontoa kohtaan, mutta myös se, että ydin on ja pysyy samana. Neljä jaloa totuutta eli elämässä on kärsimystä, kärsimykseen on syy, kärsimyksen syy on egoharha ja kärsimyksestä voi vapautua kun seuraa kahdeksanosaista polkua kohti Nirvanaa.

Onko buddhalaisuudessa sitten mitään samaa kuin kristinuskossa. On hyvinkin paljon. Esimerkiksi seuraavat asiar. Rituaalit ja usko sekä kunnioitus tiettyjen asioiden olemassaoloon. Usko siihen, että on olemassa buddha ja kunnioitus pelkästään tätä buddha-patsasta kohtaan ja kunnioitusta osoittamaan buddha-patsaalle suunnattu kumarrus. Sen lisäksi on usko jälleensyntymään ja muuhun yliluonnolliseen. Usko yliluonnolliseen on kuitenkin vähäisempää kuin esimerkiksi kristinuskossa eikä sitä oikeastaan korosteta lainkaan missään buddhalaisuudessa johon minä olen törmännyt. On periaatteessa väärin tai buddhalaisuuden ydinoppien vastaista korostaa yliluonnollisuutta.

Mitä muuta uskonto sitten on? Tai mitä se on käytännössä eikä vain ajatuksen tasolla? Kuinka harjoitetaan uskontoa? Jos ajatellaan, että kun teemme rituaaleja harjoitamme uskontoa. Silloin kaikki uskonnot ovat yhtä. Toisaalta näille uskonnoille on ainakin yhteistä myös oppi myötätunnosta myös esimerkiksi vihollista kohtaan. Ja tietenkin oppi siitä, että jokaisen on tehtävä parhaansa ja oltava kiitollinen elämästä. Muitakin samankaltaisuuksia varmasti on, mutta en niitä lähdet tässä sen tarkemmin ruotimaan.

Yllä olen käsitellyt buddhalaisuutta filosofisesti ja teoreettisesti. Mitä oli sitten buddhalaisuus arkipäivässä tavallisten korealaisten ihmisten elämässä? En ole varma mistä kaikki juontuu, mutta korealaiset ovat yltiöpäisen ystävällisiä. Usein se on vain tyhjää ulkokultaisuutta, mutta useimmiten aivan selkeän aitoa ystävällisyyttä. Toisaalta sitä ei voi lukea vain buddhalaisuuden ansioksi, mutta mistä se sitten juontuu. Ja ovatko korealaiset ylipäätään buddhalaisia? En päässyt oikein selville tästä kysymyksestä.

En ainakaan yliopistossa törmännyt kehenkään, joka sanoi olevansa buddhalainen. Ainoastaan kristittyihin törmäsin useampiinkiin. Mutta tietenkin huomasin ihmisiä temppeleissä ja heitä oli paljon. Suurin osa oli kuitenkin keski-iän toisella puolella. Ehkä nuoria ei kiinnosta buddhalaisuus niinkään. Jos minä olisin syntynyt Aasiassa olisinko kapinallisen luonteeni vuoksi enemmän kiinnostunut kristinuskosta tai vaikkapa islamista. En tiedä siitä sitten. Tavallaan kristinusko on osa myös korealaista kulttuuria ja heitäkin on paljon Koreassa. Buddhalaisia on kuitenkin enemmän.

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Useimmiten se on sitä, että ihmiset menevät temppeliin kumartavat buddhalle ja antavat hieman rahaa temppelille. Useat resitoivat tekstejä ja meditoivat myös temppelissä. Temppeleissä järjestetään myös kuudelta iltaisin iltaseremonia ja tietenkin myös aamuseremonia kello puoli viisi aamulla. Näissäkin seremonioissa olin pari kertaa ja joskus myös aamuseremonioihin tuli muitakin kuin munkkeja ja templestay vieraita. Olin kuullut myös temppeleistä, joissa meditoidaan joka aamu kello neljältä alkaen. Myös Sunmudo temppeli oli erittäin elävä buddhalainen keskus. Myös monet lapset olivat täällä munkkeina. Lapsille järjestetään myös leirejä buddhalaisten toimesta. Nämä ovat oikeastaan vain leirejä, eivätkä uskonnollisia leirejä. Tämä nyt on tietenkin vain semantiikkaa. Tietenkin se on uskonnollinen leiri, mutta sitä ei vain kutsuta siksi. Näiden lisäksi näin temppeleitä, joissa pidettiin puheita ja tietenkin temppeleissä myös valmistettiin ruokaa kaikille ihmisille.  Paljon olisi sanottavaa buddhalaisuudesta ja on hankalaa tyhjentävästi kirjoittaa siitä mitä on buddhalaisuus Koreassa. Ainakin minä olen nähnyt paljon erilaisia tilanteita ja tapahtumia joissa tämä ilmenee.

Näiden lisäksi buddhalainen filosofia vaikutti myös oppitunteihin. Jotkut saattaisivat kauhistella tätä, mutta olen varma, että kristillinen filosofia ja etiikka, vaikuttavat myös meidän oppitunteihin, halusimme sitä tai emme. Esimerkkinä siitä, miten buddhalainen filosofia vaikutti ainakin meidän oppitunteihin, oli pohdinta siitä, mikä oma itse on. Näyttelijäntyön tunnilla päädyimme siihen, että omaa itseä ei ole olemassa, ja kun tuotamme ääntä tai puhumme repliikkejä, emme tee sitä itse, tai näin ainakin täytyy itselleen uskotella. (mitä on ääni?- ääni on hengitystä- mitä on hengitys? -hengitys on ilmanpaineen vaihtelua- miksi minä olisin se, joka tekee itselleni sen hengityksen? Mikä on se minä, joka saa lihakseni liikkeelle, jotta pystyn tuottamaan ääntä?) Se on osa buddhalaista filosofiaa. Meditaatio oli muutenkin osana tuntejamme. Meditaatio on puolestaan Intiasta tai Pakistanin seuduilta. Siinä mielessä voidaan siis ajatella, että Aasia on oikeastaan Intialaisesta kulttuurista saanut eniten vaikutteita. Samalla tavalla buddhalaisuus on myös Intian alueelta. Intia on toisaalta vaikuttanut filosofiallaan myös huomattavasti länsimaihin, joten se on merkittävä alue kulttuurihistoriallisesti.

Uskonnot siis vaikuttavat läpikotaisin yhteiskuntiin ja olisi tärkeää ymmärtää niitä, jos haluamme ymmärtää omaa kulttuuriamme. Buddhalainen kulttuuri ja tapa harjoittaa uskontoa on myös vaikuttanut siihen millä tavalla kristinuskoa harjoitetaan Koreassa. Koreassa kun temppeleitä on aivan tuhansittain. Joka nurkassa on pieniä temppeleitä ja se tarkoittaa sitä, että niitä voi perustaa periaatteessa kuka tahansa. Samalla tavoin kirkkoja on tuhansittain ja niitä on asuintalojen kellareissa ja monen monessa paikassa. Uskonto kaiken kaikkiaan on siis elävämpää Etelä-Koreassa kuin länsimaissa. Tämä näkyy myös esimerkiksi siinä, että temppeleissä järjestetään usein ohjelmaa ja siellä myös voi syödä halutessaan kuka tahansa. Riisiä siis lahjoitetaan temppelille ja temppelissä jotkin emännät sitten kokkaavat siitä aterian, jonne kuka tahansa voi tulla syömään. Tämä on käytännössä anteliaisuutta, joka on myös eräs buddhalaisuuden ydinkäskyistä, jotka siis annetaan kahdeksanosaisessa polussa kohti valaistumista. Onko buddhalaisuus siis pähkinänkuoressa neljä jaloa totuutta ja kaikki kirjoitukset, jotka siihen liittyvät. Mielestäni buddhalaisuus täytyy itse kokea ja jokainen kokee sen omalla tavallaan. Eräs munkki sanoi, että meditaation avulla pääsemme kosketuksiin universumin kanssa. Puhumme siis tavallaan jumalan kanssa tätä kautta. Kuuntelemme universumia tai jumalaa. Eräs mestari puolestaan sanoi, että buddhalaisuutta voi kunnolla ymmärtää vasta kun on täyttänyt viisikymmentä vuotta. Tämä puolestaan kielii siitä, että buddhalaisuus todella on jonkinlainen transsendenttinen tavallisuuden ylittävä tietoisuus, jota voisi kai kutsua valaistumiseksi.

 Tätä valaistumista sitten yritetään saavuttaa mitä erilaisimmin keinoin ympäri Aasiaa, ja varmaankin myös ympäri Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja koko maailmaa. Onko buddhalaisuus tätä kautta siis vain harvojen herkkua. Kykeneekö valaistumiseen tai tulisiko valaistumiseen pyrkiä vain harvojen mestarien? Eräs munkki sanoi, että kuka tahansa voi valaistua eikä siinä tarvitse muuta kuin pitää säännölliset ruoka-ajat, huone siistinä ja meditoida päivittäin. Mutta jos kukaan ei tätä valaistumista huomioi niin onko sillä merkitystä. Ehkä jos valaistuminen on aitoa, silläkään ei ole merkitystä huomioiko sitä kukaan. Toisaalta jokainen ihminen ainakin Thaimaassa on buddhalainen ja käytännössä tämä tarkoittaa heille sitä aivan kuin korealaisillekin, että he kumartavat buddha patsaalle ja kenties meditoivat tai resitoivat joskus temppeleissä sekä antavat temppelille joitakin lahjoituksia. Luultavasti jokainen tuntee sisäistä iloa tai rauhaa kun saa tehdä jotain tiettyä rituaalia tai esimerkiksi lahjoittaa rahaa temppelille. Voi siis väittää, että tämä on vain ulkoista ja tyhjää rituaalimaista toimintaa, mutta kuka pystyy tietämään mitä ihminen todella kokee kun hän esimerkiksi lahjoittaa rahaa temppelille. Varmasti hän voi kokea yhteenkuuluvuutta esimerkiksi yhteisön tai miksei koko universumin kanssa, joka on sitten jo uskonnollinen kokemus.

Elääkö siis munkit muiden rahoilla. Tavallaan. Kyllähän he tietenkin pitävät yllä buddhalaista kulttuuria ja tekevät työtä, joten varmaankin he ansaitsevat sen. Tietenkin, jos munkit ryhtyisivät paheen tielle, kukaan ei enää antaisi lahjoituksia heille. Tietyssä mielessä se on jo suuri asia jos edes yksi ihminen on valaistunut juuri siinä kaupungissa tai kylässä, jossa sinä itse satut asumaan. Tämä valaistunut henkilö saattaa tuoda valoa ja iloa muidenkin elämään. Ja toisaalta, vaikka nämä munkit eivät olisikaan valaistuneita, ainakin he ovat rauhallisia ja iloisia. He voivat esimerkillään osoittaa, että ilo ja rauha ovat mahdollisia. Auttaako tämä tavallista ihmistä? Kyllä se voi auttaa, mutta periaatteessa ei tämä kuitenkaan rahaa heille tuo. No tästä päästään kuitenkin filosofisiin pohdintoihin, jotka jätän ehkä johonkin toiseen foorumiin tai myöhempään kirjoitukseen. Tai sitten pohdin niitä omassa päässäni, mutta marxilaisittain ajatellen uskonto siis tuhoaa ihmisen mahdollisuuden saavuttaa materialistista hyvää. Tavallaan hän oli oikeassa, mutta uskonto voi kyllä myös auttaa ihmisiä saavuttaa tyyneyden, joka puolestaan ruokkii heidän haluaan säästää, auttaa muita ja kenties myös ansaita enemmän rahaa. Esimerkkinä monet korealaiset harjoittavat myös meditaatiota, jotta he voisivat ansaita enemmän rahaa. Tai ainakin olen kuullut joistakin tällaisista henkilöistä. Onko tämä sitten buddhalaisuuden harjoittamista? Se on hyvä kysymys enkä osaa siihen vastata.

Matkallani olen konkreettisesti havainnut mitä buddhalaisuus saattaa olla tai mitä se voi olla. Olen myös päässyt tyyneyteen, jollaista minulla ei mielestäni aiemmin ollut. Sain sen verran uudenlaisia virikkeitä ja nähtävää, että tajusin olevani vain yksi matonen muiden miljoonien matojen joukossa. Tarvitseeko minun tehdä mitään merkittävää? Ei välttämättä, mutta ainakin voin yrittää ja vaikkei minulla aina olisikaan mahdollisuuksia yrittää pystyn silti olemaan onnellinen ja tyytyväinen. Tavallaan oma kotimaani ja kaikki ne paikat, joissa olen asunut näyttäytyy minulle aivan uudenlaisessa valossa. Katson niitä uudenlaisin silmin. En enää niin suunnattomasti stressin, ahdistuksen tai masennuksen läpi. En väitä, että olisin ollut aina stressaantunut tai ahdistunut ennen matkaani, mutta huomaan nyt, että olin sitä usein.

 Matkalla oleminen on siis auttanut minua saavuttamaan tasapainon ja rauhan. Ehkä se johtuu siitä, että olen nähnyt niin paljon erilaisemman maailman. Oliko kyseessä siis loma? Periaatteessa kyllä. Toisinaan loma jossain toisessa todellisuudessa voi tehdä hyvää. Tässä todellisuudessa minun elämäni ei merkitse mitään. Niille, joita kohtasin, elämäni ei merkinnyt yhtään mitään. Heille edes Suomi ei merkinnyt mitään. Miksi minun elämäni siis olisi niin merkittävää? Toisaalta ehkä minun elämäni on juurikin merkittävää, vaikka kukaan ei sitä niinkään huomioisi. Ehkä kaikki tässä universumissa on merkittävää ja kaikella on jokin tarkoitus. Samalla minä siis paradoksaalisesti kyllä, havaitsen kuinka merkittävä oma kotimaani on. Minulla ei ole muuta kotimaata eikä koskaan tule olemaankaan. Siispä minä teen kaikkeni, jotta oma kotimaani menestyisi ja pärjäisi. Vaikka se ei tuottaisi tulosta, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, koska se on osa ihmisluontoa. Näin ainakin uskallan väittää. Tai sitten se on kulttuurinen konstruktio, joka on minuun sisään rakennettu. Ehkä voisin päästä siitä eroon jos pystyisin näkemään todellisuuden sellaisena kuin se on. Nyt en enää kirjoita enempää ja jätän tämän tähän. Ehkä voisin kirjoittaa lisääkin, mutta viisi sivua nyt saa olla riittävästi ja olen omasta mielestäni sanonut matkastani kaiken sen mitä olen halunnut sanoa.

P.S.

Kävin myös suopotkupallon Mm-kisoissa. Ja niille, jotka haluavat sitten tietää mitä Suomi todella on saavat tästä ainakin yhden näkökulman siihen. Suopotkopallon MM-kisat ovat muuten mainio tapahtuma, josta suomalaisten tai ainakin Sonkajärveläisten kannattaa olla ylpeitä. Olen iloinen, että pääsin mukaan tähän tapahtumaan. Voin muuten kertoa, että tuntui hieman oudolta matkata taas niin pitkä matka sellaisen reissun jälkeen kuin olin tehnyt, mutta mikä onkaan sen hienompaa kuin kokea Suomen kesä Kainuulaisessa mökkimaisemassa, tarpoa suossa, juoda kaljaa, käydä Hyrynsalmen paikallisessa ja tietenkin saunoa. Ei tule mieleen paljon parempia asioita nyt. Tällä hetkellä olen vieläkin väsynyt, koska en ehtinyt niin paljon nukkua siellä suopotkupallon mm-kisoissa, mutta olen silti onnellinen, että siellä kävin. En tiedä miksi, mutta jollain tapaa tämä maa näyttäytyi nyt siis uudenlaisessa valossa. Ja onhan sekin hienoa tavallaan. Ainakin osaan arvostaa nyt kaikkea mahtavaa mitä meillä täällä on. Ja tietenkin toivon, että talousmetsiä olisi vähemmän ja että osaisimme pitää huolta luonnostamme paremmin. Sen lisäksi toivon myös, että ostaisimme enemmän aitoa suomalaista ruokaa ja arvostaisimme enemmän kulttuuriamme, mutta varmaan jokaisella on sama ongelma tänä päivänä (paitsi Kiinalaisilla). On kyllä mielenkiintoista havaita mihin tämä globalisaatio maailmaa vielä vie.  

PPS.
Tuli vielä mieleen eräs seikka, josta on syytä kirjoittaa. Tämä on sellainen asia, jota olin muistaakseni pohdiskelut jo aiemmin enkä ole varma lisäsinkö sitä tähän blogiini. Kuitenkin kun nyt vertaillaan aasialaisia ja länsimaalaisia niin heidän nimistään on sanottava, että aasialaisilla on usein samat nimet. Varsinkin kiinalaisilla ja korealaisilla. Muista en tiedä niin paljon, mutta oletan, että itä-ja kaakkois-Aasiassa tilanne on samanlainen. Tästä esimerkkinä on eräs korealainen tytön nimi; Jihyun (en ole varma kirjoitusasusta, mutta suurin piirtein sellainen se on) Tapasin koreassa varmaankin kymmenen ihmistä joiden nimi oli Jihyun. Sitten kun ajatellaan, että useimpien sukunimi on joko Kim, Park tai Lee niin todella monilla on tosiaan sama nimi. Samankaltainen tilanne on myös Kiinassa, jossa hyvin useilla on samanlainen nimi. Tämä kertoo identiteettieroista lännen ja idän välillä. Lännessä nimet ovat usein hyvin yksilöllisiä ja se kielii siitä, että täällä arvostetaan enemmän yksilöllisyyttä. Tämän lisäks nimi on länsimaalaisilla kuin osa itseä. Aasialaiset eivät puolestaan epäröi käyttää länsimaalaisia nimiä jos he ovat tekemisissä ulkomaalaisten kanssa tai muuttavat ulkomaille. Tämä mielestäni kertoo siitä, että koko identiteetin käsite on erilainen Aasiassa. Periaatteessa tässäkin voidaan havaita buddhalaisen filosofian vaikutus eli sen, että itseä ei periaatteessa ole olemassa. Kun kysytään ihmiseltä kuka sinä olet, hän vastaa ensin nimensä ja sitten sen mistä hän on kotoisin. Eräs munkki huomautti tästä erään dharmapuheen yhteydessä. Hän oli kysynyt eräältä espanjalaiselta, että kuka sinä olet ja espanjalainen oli vastannut; olen Alex ja tulen Espanjasta. Tähän munkki oli vastannut, että sinun nimesi on Alex ja sinun vartalosi on kotoisin Espanjasta, mutta kuka sinä todella olet? Tällaisista seikoista voidaan siis havaita merkittäviä eroavaisuuksia länsimaiden ja itämaiden välillä. Nykyaikana etenkin länsimaissa yksilöllisyys on korostumassa entistä enemmän. Ja tämän voi havaita myös siitä millaisia nimiä länsimaissa tai esimerkiksi Suomessa ollaan ruvettu antamaan. Länsimaissa kun annetaan entistä enemmän erottuvia nimiä tai erikoisia nimiä, joita ei kellään muulla ole. Tämä oli hiljattain erään radio-ohjelman aiheenakin. Muuten nimien käytöstä voisi mainita sen, että Aasiassa ihmisiä puhutellaan usein ensin sukunimellä ja sitten mainitaan muut nimet. Mielestäni tämäkin kertoo siitä, että Aasiassa korostetaan enemmän yhteisöllisyyttä; perhe on tärkeämpi kuin yksilö.

Tässä on vielä eräs lainaus, jonka varastin eräältä belgialaiselta facebookin käyttäjältä. Se kuvastaa hyvin tuntemuksiani koko matkalla.

"Why do you go away? So that you can come back. So that you can see the place you came from with new eyes and extra colors. And the people there see you differently, too. Coming back to where you started is not the same as never leaving."