14.4-21.4.

No niin. Taas on aika kirjoittaa blogi päivitystä. Jollain tapaa tällä kertaa on hankalaa muistaa mitä viime viikolla oikein tapahtui. Kirjoitan alkuun tämän päiväisestä ohjauksen oppitunnista. Aluksi minun piti yrittää näytellä erästä haastattelua, jonka olin aiemmin haastatellut. Se oli haastavaa, mutta hyvin mielenkiintoista. Se meni ihan suhteellisen hyvin ja ainakaan minun ei tarvinnut paljon ottaa uusintaottoja. Tämän lisäksi istuin jälleen noin tunnin pulpetissa tajuamatta melkein yhtään mistä opettaja puhuu. Hän puhui muun muassa Sokrateesta ja olisiko puhunut ainakin Pilateksesta, Joogasta ja Felden-Kreis tekniikasta. En tiedä mitä se mies höpöttää, mutta kyllä liihottelee ainakin suht korkealla hänkin. Sen lisäksi meidän piti kirjoittaa tunnilla vastaus kysymykseen; kuka minä olen, viidellä eri tavalla. Selkeästi tässä on havaittavissa buddhalaisen filosofian vaikutteita opetukseen. Opetuksessa siis selkeästi puhutaan paljon filosofiaa, vaikka en siitä paljoa ymmärräkään. Mutta koska meidän piti vastata tähän kysymykseen ja lisäksi opettaja puhui Sokrateesta aika paljon jopa, niin selkeästi filosofiaa olemme myös opiskelemassa. Buddhalaista filosofiaa , kuka minä olen, kysymyksen pohtiminen on siinä mielessä, että esimerkiksi japanilaisessa zen traditiossa on niin sanottuja, Koaneita eli kysymyksiä joihin pitää syventyä. Yksi näistä on juuri tämä; kuka minä olen. Sen lisäksi täällä Etelä-Koreassa käytetään samaa metodia Seon-meditaatiossa ja täällä sen nimi on Hwadu. Hwadu on siis johonkin tiettyyn kysymykseen syventymistä ja esimerkiksi Korean suuri mestari Hwang San Sunim opettaa juuri tätä hwadua eli kuka minä olen. Tämän lisäksi sama Hwadu otettiin esille kun olin kuuntelemassa erästä munkkia eräässä zen keskuksessa täällä Etelä-Koreassa. Huom se oli siis Zen keskus eikä seon keskus, vaikka zen on Etelä-Koreassa seon. On täällä kyllä eräs seon keskuskin. :)

Mutta aloitan nyt sitten kirjoittamaan edellisestä viikosta. Eli viikko sitten maanantaina meillä oli juuri tämä samainen tunti. Silloin otimme paljon rennommin. Tunnin toinen puolisko käytettiin kahvitteluun ja naksujen syömiseen. Naksuilla tarkoitan sipsejä ja erilaisia keksejä sekä keksin ja sipsin välimuotoja. Sipsit eivät ole täällä erityisen hyviä ja usein ne on tehty maissista ja niiden päällä on suklaata ja muuta makeaa. Sen lisäksi sipsit ja kahvit ovat outo yhdistelmä. Joka tapauksessa tunti meni leppoisammin, koska oli ainakin jotain muuta tekemistä kuin istua vain ja kuunnella vierasta kieltä. Tänäänkin ostimme kahvia ja pari oppilasta kai tarjosi kaikille. Sitä juotiin kuitenkin samalla kun opettaja puhui monologiaan. Viime viikolla opettaja oli tarjonnut kaikille ja juttelimme kaikki yhtäaikaa. En tiedä haluaisinko sitten ostaa itse kaikille kahvia? Pitää katsoa mitä tapahtuu.

Tiistaina oli sitten näyttelijäntyötä ja taisin kirjoittaa muun muassa gradua. Tuntuu, että mitään erityistä ei oikeastaan ole tapahtunut koko viikon aikana. Useat ovat alkaneet opiskella enemmän ja juhliminen on sen vuoksi jäänyt vähemmälle. Olen itsekin yrittänyt kirjoittaa gradua jonkin verran ja se on sujunut suhteellisen hyvin. Tämän lisäksi olen tehnyt näyttelijäntyön ja korean harjoitteita. Viime viikolla meillä oli korean kielen tunnilla sanelu, joka meni hyvin, koska olin tällä kertaa opiskellut siihen. Aiemmin en ollut opiskellut siihen niinkään. Keskiviikkona meillä oli myös oikein mainio jalkapallo-ottelu. Silloin pelasimme 12 vastaan 12 ja täydellä kentällä. Toisessa joukkueessa oli melkein pelkkiä korealaisia ja toisessa melkein pelkästään vaihtareita. Torstaista en sitten oikeastaan muista paljon mitään. Aika outoa, että kokonainen päivä on mennyt jollain tapaa hukkaan. Ehkäpä sain kirjoitettua gradua sitten jonkin verran ja varmaankin luin myös korean saneluun. Perjantaina menin ulos juhlimaan ja törmäsin siellä joihinkin englanninkielen opettajiin. En mennyt muiden vaihtareiden kanssa, koska olin menossa erääseen language exchange bileisiin. En lopulta kuitenkaan mennyt sinne vaan päädyin erääseen toiseen baariin, jossa sitten tutustuin muihin ulkomaalaisiin. Oli kyllä aivan mahtava ilta pakko sanoa. Lauantaina puolestaan oli hieman ikävämpi ilta, koska kaverini Ilmo kadotti minut jonnekin. Olimme lähteneet yhtä matkaa liikenteeseen, mutta Hongdaen puistossa oli sen verran paljon porukkaa, että rupesin juttelemaan joillekin tanskalaisille. Noin vartin päästä Ilmo oli kadonnut. Ehkä hieman ikävää, mutta oli tämä omaakin syytäni, koska menin vain juttelemaan randomtyyppien kanssa. Sen siitä saa kun juo liikaa viinaa. Sunnuntaina kärsin synneistäni ja menin metsään kävelemään, jotta toipuisin krapulasta. Kävelyretki oli aivan järjettömän raskasta, koska olin niin heikossa kunnossa. Hetken kuluttua kävely kuitenkin muuttui hieman helpommaksi ja lopulta pääsin erääseen temppeliin, jossa pidettiin saman kaltainen seremonia kuin Yakchunsan temppelissä Jejun saarella. Seremonia oli oikein hieno, mutta hyvin lyhyt. Se kesti yhteensä vain noin vartin. Toisaalta en tiedä olisinko silloin halunnutkaan pidempää seremoniaa. Kumarruksia ja hoilausta jälleen. Ei lainkaan meditaatiota kuitenkaan.

P.S. Olin melkein kokonaan unohtanut: Kävin viime viikon torstaina katsomassa NANTA-esitystä erään kaverin kanssa. NANTA on Etelä-Korealainen musiikki/teatteri/kokkaus esitys, jossa käytetään muun muassa veitsiä instrumentteina. Nämä esiintyjät olivat äärimmäisen taitavia ja mukana oli myös hervotonta komiikkaa. Pääasiassa komiikka oli ei-verbaalista, joten sitä pystyi ymmärtämään vierasmaalaisetkin. NANTA on itseasiassa ilmiö, joka on saanut alkunsa vuonna 1997. Nyt se on kehittynyt sen verran pitkälle, että mielestäni tuotanto oli jopa liian hyvin hiottua. Voin vain kuvitella minkälaista se on ollut kun se on saanut alkunsa. Ei siinä, että nykyinen olisi ollut huonoa, mutta jollain tapaa esityksestä jäi puuttumaan sellainen hohto, joka saattaa olla vielä tuoreessa esityksessä. Tämä oli kuin suuren tuotantokoneiston suunnittelema koko perheen viihde-elämys, josta jäi hieman kaupallinen maku.
Esiintyjät olivat kuitenkin supertaitavia sekä karismaattisia. Esityksessä  oli useita sykähdyttäviä hetkiä. Laulua, tanssia, musiikkia, akrobatiaa jopa itsepuolustuslajeja oli mukana tässä ihastuttavassa ja omintakeisessa esityksessä jonka vertaista ei kuitenkaan ole tällä planeetalla. On esitys vieraillut myös Suomessa ja yhteensä 58 maassa, mutta jostain syystä tällainenkin ilmiö on mennyt minulta ohi. 32000 maksoi liput, mutta oli kuitenkin sen arvoista. Etelä-Korealaista perinteistä tanssia, rytmiä ja musiikkia yhdistettynä moderniin rock-musiikkiin ja diskoon. Mikä voisi olla sen kiinnostavampaa?